Automaattikukkien historia Joint Doctorin kertomana

Tässä jaksossa Sasha eli Joint Doctor on Fast Buds Talksin vieraana. Käymme tietenkin läpi sen, miten ensimmäiset automaatit luotiin ja miksi hän nimesi lajikkeen Lowryderiksi. Lisäksi keskustelemme siitä, kuinka hullunkoviksi modernit automaatit ovat kehittyneet ja mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. 

Lue tämän eksklusiivisen haastattelun täysi tekstiversio alta – tai katso se videona, jos haluat!

Sebastian Good: Jossain on aina 4:20 ja olen todella iloinen, että olette mukana juuri tänään tässä erityisessä Fast Buds Talksin jaksossa, koska vieraanani on kannabiksen kuninkaallinen. Kyllä! Sasha, Joint Doctor itse on täällä kanssani. Mitä kuuluu, Sasha? 

Sasha: Tosi hyvää, kiitos. Entä sinulle, Sebastian?

Sebastian Good: Todella hyvää. Jutellaan hetki ihan vapaasti. Molemmilla on helleaalto päällä. Olen Etelä-Espanjassa. Missä itse chillailet tällä hetkellä? 

Sasha: Olen Quebecissä, Montrealin itäpuolella. 

Sebastian Good: Okei. Odotas hetki, koska järjestelen itseäni. Sehän on aika lähellä paikkaa, josta olet alunperin kotoisin, eikö vain? 

Sasha: Kyllä, asun ihan lähellä lapsuudenkotiani. Olen ollut takaisin täällä jo useita vuosia. Vaimoni ja minä palasimme ja ostimme pienen maatilan tältä alueelta. Tämä on todella mukava paikka, melkein Vermontin rajalla. 

Sebastian Good: Kuulostaa todella kauniilta, etenkin nyt kesällä, keväällä tai syksyllä. Entä talvet? En ole suuri kylmän sään ystävä. Siellä varmaan on tosi kylmä, eikö? 

Sasha: Joo, aika kylmää. Voi olla miinus kolmeakymmentäkin, se taitaa olla kylmintä mitä tulee. Joskus tammikuussa tai helmikuussa tulee tosi kylmä, mutta lunta sataa paljon, joten on paljon aktiviteetteja. Täällä Quebecissä rakastamme talviharrastuksia: jääkiekko, hiihto ja kaikki mitä jäällä tapahtuu tekee meidät onnellisiksi. Tykkään itse talvesta. Käyn viikonlopputöissä hiihtokeskuksessa, että pysyn kunnossa.

Sebastian Good: Niin, sanoitkin joskus Spannabiksella, että olet töissä laskettelurinteellä. Sain muuten joskus Kanadaan matkailu- ja työlupaviisumin, tästä on noin 12 vuotta. Tein ehkä virheen – tai sitten en – koska aloitin New Yorkista, tapasin vaimoni 10 päivän kuluttua, kolme kuukautta myöhemmin menimme naimisiin. Lopputulos: En koskaan päässyt Kanadaan töihin ja matkustamaan. Laskettelukeskustyöt olivat juuri suunnitelmanani. Halusin olla hissityöntekijänä, että pääsen vapailla laskettelemaan aina kun haluan. 

Sasha: Juuri näin. On mahtavaa työskennellä vuorella ja olla ulkona, säällä ei ole väliä. Pääsee laskettelemaan milloin vaan haluaa. 

Sebastian Good: Onko vaimosi myös sieltä päin kotoisin? Siinä on se hieno puoli: te pystytte olemaan perheen lähellä, toisin kuin me. Me kun emme ehdi nähdä perhettä niin paljon. Sehän on ihan parasta siinä. 

Sasha: Se on ehdottomasti iso syy miksi palasimme tänne. Vanhemmilla ja ystävillä on tiivis perheverkosto. Meillä on jopa oma kesäfestari. En tiedä olenko siitä kertonut sinulle.

Nimi on Shazam Fest. Se on ensi viikonloppuna. Järjestämme tapahtuman yhdessä veljeni ja useiden vapaaehtoisten kanssa. Se on viikonlopun mittainen festivaali: musiikkia, akrobaatteja, kaikenlaista ohjelmaa meidän perheen maatilalla. Jos joku on täällä päin, tulkaa ihmeessä käymään Shazam Festissä. 

Sebastian Good: Olisipa siistiä päästä mukaan, mutta on, en tiedä kuinka monta, 8000 kilometriä matkaa. En usko että nyt pääsen. Sitten joskus täytyy tehdä kunnon kiertue. Tämän kannabisyhteisön kautta netissä olen saanut paljon uusia ystäviä. Jutellaan Instassa ja kaikissa pikaviestimissä ihmisten kanssa, ja kaikkia haluaisin vain käydä tapaamassa, nähdä missä asuvat ja kasvattavat ja tietenkin maistaa heidän kukkiaan. 

Sasha: Ehdottomasti! Jos tulet tänne päin, vien kyllä tutustumaan alan meininkiin, niin lailliseen puoleen kuin maanalaiseen skeneen. Esittelen oikeat ihmiset.

Sebastian Good: Otan vastaan, joku päivä tulen käymään! Soitan sulle ja sanon: Sasha, nyt mä tuun! Otan kameran mukaan ja dokumentoidaan kunnolla yhteisöllekin. 

Sasha: Ilman muuta. 

Sebastian Good: Työskentelet tietysti myös Doctor's Choin kanssa. Kaikki tietää Lowryderin, puhutaan siitä kohta tarkemmin. Mutta osallistut myös muihin projekteihin ja olet aktiivinen kannabisalalla. Mitä muuta teet nyt? 

Sasha: Yksi homma tällä hetkellä on prosessointilaitoksella työskentely. Kaksi kaveriani Montrealista perusti J2Sciencen, ja palkkasivat minut kehittämään tuotteita – erityisesti hashista. Siinä mulla sattuu olemaan osaamista ja kokemusta vuosien ajalta. Olen tehnyt hashista jo pitkään, pääosin kasvatuksen jämistä ja trimmauksista. 

Sebastian Good: Miten teet sitä? Onko se kuivasiiviläystä vai vesipesua? 

Sasha: Nyt tehdään vesihashista, ihan puhtaalla vedellä hyvistä trimmijämistä. Käytössä on lajike Black Cherry Punch, yksi suosituimmista tuotteista.

Sebastian Good: Kuulostaa herkulliselta!

Sasha: On se hyvää – ja oikeasti vahvaa. Testeissä on mitattu jopa 70% THC-pitoisuuksia. Ja kaikki on käsintehtyä hashista. Sellaista laatua ei vain saa toistettua massatuotannossa. Sitä ei vain yksinkertaisesti voi tehdä teollisesti. 

Sebastian Good: Niin, vähän sama kuin kaupallinen massa vs. käsityöläiskannabis. Olisitko samaa mieltä? Kokeneet tekijät, jotka tekevät intohimolla, huomaa kyllä eron. Se ei ole pelkästään rakkaus, vaan ammattitaito ja läsnäolo kaikessa. Siitä syntyy se pieni ylimääräinen laatu. 

Sasha: Ehdottomasti. On myös hienoa tietää mistä omat kukat tulevat. Moni ajatteli legalisaation jälkeen, että kaikki tehdään jatkossa teollisessa mittakaavassa, käsinteko katoaa, laatu kärsii, mutta ihmiset eivät oikeasti halua massatuotettua teollista kukkaa. Sama pätee kaikkeen.

Sebastian Good: Juuri näin. Se alkaa kasvattamisesta. Vaikka sinulla olisi tekoäly seuraamassa joka kasvia, mikään ei korvaa omaa silmää. Voi huomata vaikkapa kaliumin puutteen ja reagoida heti. Ja lopuksi, kuka oikeasti haluaa koneleikatun budin? Se on aina vähän eri asia. 

Sasha: Aivan. Isot toimijat yrittävät kasvattaa miljoonia kiloja, mutta moni on jo menettänyt liiketoimintansa. Nyt palaa taas se pienempi meininki. Tosin aloittaminen on todella vaikeaa pienelle toimijalle tässä vaiheessa.

Sebastian Good: Niin se vaan menee, koskee kaikkea mahdollista. Kun asiat laillistetaan ja rahaa tulee mukaan, raha alkaa ohjata, mutta kuluttajat oppivat tunnistamaan laadun ja uskon että olemme oikealla tiellä. 

Sasha: Juuri näin. Olen jo vuosia yrittänyt päästä asemaan, jossa voimme tuottaa omat siemenet Kanadan markkinoille.

Eli lähdin lääketieteellisesti kasvattajasta pienimuotoiseen tuotantoon ja yritän nyt päästä laillisille markkinoille ja saada siemeniä sekä Doctor's Choicea Kanadaan.

Valitettavasti emme ole vielä ihan siellä. Teen myös muuta, josta en voi vielä puhua ennen kuin kaikki on lisensoitu, mutta toivottavasti hyvin pian tulee uutisia. Meillä on täällä laitos muutaman ystävän ja kumppanin kanssa. Tarkoitus on toimia inkubaattorina siemenbrändeille, jotka haluavat Kanadaan. Doctor's Choice ja monet muut siemenbrändit. 

Sebastian Good: Eli teillä täytyy olla paikan päällä tuotanto, koska siemenet pitää valmistaa Kanadassa, vai?

Sasha: Juuri niin. Käytännössä voit tuoda kannabistuotteita vain tutkimuskäyttöön. Jos aiot myydä Kanadassa, ne täytyy myös tuottaa täällä. 

Sebastian Good: Thaimaassa sama juttu. Saksassakin suunnittelevat tätä, että pitäisi tuottaa paikallisesti. Ehkä joskus löydetään tapa, miten siihen suhtaudutaan kuten tupakkaan tai alkoholiin: saatavana joka paikassa, koska niillä on oma lobbaus. Meillä kannabiksella ei ole vielä lobbya. 

Sasha: Se olisi mahtavaa. Entä sosiaalinen näkökulma? Espanjassa ainakin on sosiaalinen kannabisklubi – paljon järkevämpää kuin Kanadan kaupallistettu malli. Täällä voit ostaa, mutta se ei ole varsinaista laillistamista. Tiedät mitä tarkoitan? 

Sebastian Good: Se on tosi arka raja. Ymmärrän täysin. Harmaa ja musta markkina hallitsee edelleen, koska pienet toimijat eivät pääse lailliseen järjestelmään. Iso raha jyrää ja korporaatiot määräävät tahdin. Espanjassa tykkään siitä, mutta en siitä että ei ole selkeää rajaa, vaikka neljä kukkivaa kasvia per henkilö saisi olla laillista. Nyt ollaan harmaalla alueella ja se tuntuu oudolta, jos poliisi koputtaa voi tulla sakkoja. Varmasti sinäkin tiedät, miltä tuntuu kun on enemmänkin vaaratilanteita ollut. Mutta haluan kysyä heti alkuun, miksi juuri Joint Doctor – mistä nimi tuli?

Sasha: Hyvä kysymys. En tiedä onko kukaan kysynyt aiemmin, mutta se juontaa aikaan kun olin opistossa, ehkä 20-vuotias. Kasvatin jo kasveja, olin tunnettu pilven ystävä. Kerran ystäväni Paulin kanssa olimme laskettelurinteellä, ja vaikka tuuli ja satoi lunta, onnistuin käärimään jointin. Yksi hänen jointistaan taas oli surkea, mutta onnistuin pelastamaan sen. Hän sanoi: "Mies, sinä olet joint doctor". Nimi vain jäi elämään siitä.

Sebastian Good: Huikeaa. 

Sasha: Käytin nimeä myöhemmin myös DJ-nimenä, kun soitin reggaeta. Myös underground-julkaisuissa käytin sitä nimimerkkinä, koska en halunnut silloin käyttää oikeaa nimeäni. 

Sebastian Good: Itsekin käytän nimimerkkiä. Good ei ole oikea sukunimeni. Oikea etunimeni on Philip, miksi en mennyt Phil Goodilla? 

Sasha: Dr. Phil Good on jo käytetty! 

Sebastian Good: Haluan palata vähän menneisyyteesi, koska taustasi kiinnostaa. Sinun vanhempasi muuttivat maalle luomaan terveellisempää, omavaraisempaa elämää. Samanlaista ajattelen välillä itsestäni: isossa kaupungissa pitkään, mutta halu poispäin ja kasvattaa enemmän omia juttuja. Teillä oli pieni maatila, eikö? 

Sasha: Juuri näin. Vanhemmat valitsivat maalle muuton juuri syntymäni aikoihin. Monen hipin tavoin halusivat terveellisemmän ja kestävämmän elämän, kasvattivat omat ruoat, vuohia. Kannabis oli osa arkea, sosiaalinen piiri, vanhempien kaverit vierailivat paljon. Meille kannabis ei ollut negatiivinen asia. Isä kasvatti kasveja ennen kuin olin kiinnostunut ja joutui valitettavasti vankilaan kun olin 11-vuotias.

Siitä lähtien oli enemmän vastuuta maatilasta. Vaikka se oli vaikeaa perheelle, isä koki vankilakokemuksen lopulta jopa rakentavana: sai itsensä huippukuntoon. Aloimme koko perhe lenkkeillä, kisata ja urheilla. En polttanut silloin, mutta autoin isää kastelemaan kasveja ja siitä se lähti: isän perintö jatkui, koska hänen kukkansa olivat tunnetusti parhaita täälläpäin. 

70-luvulla ei ollut montaa kasvattajaa täällä, kukka oli siemenistä ja tuontia. Isä oikeasti tuotti jotain erityistä. Hän ja äiti tulevat yhä kanssani seminaareihin. Isä kertoo mahtavia tarinoita ja testailee kasvejani puutarhassaan.

Sebastian Good: Hän on hyvä testikasvattaja – toivottavasti minustakin tulee sellainen itselleni tärkeälle ihmiselle! Kotona kannabis ei ole koskaan ollut tabu. Lapseni on nyt 5-vuotias, kyselee jo kysymyksiä, vaikka pitääkin olla varovainen. On kiinnostavaa kuulla miten sinulla kasvuympäristö vaikutti: olit urheilija, et ollut vielä kasvin lumoissa. Se on kiinnostavaa. Ja isäsi perhe eli orgaanisesti paljon ennen kuin siitä tuli trendi. 

Sasha: Aivan. Silloin orgaaninen viljely alkoi yleistyä, biodynamiikasta oli kirjoja. Isä oli mukana perustamassa Organic Crop Improvement Associationia, joka oli alan ensimmäisiä sertifiointiorganisaatioita. Hän matkusti laajalti auttamassa sertifioimaan viljelijöitä ympäri maailman. Orgaanisesta viljelystä on tullut valtavaa, mutta hän oli mukana alusta alkaen. 

Sebastian Good: Luuletko orgaanisen viljelyn olleen isäsi kukkien salaisuus verrattuna muihin? Rehellisesti uskon, että orgaaninen yrtti maistuu paremmalta. 

Sasha: Olen täysin samaa mieltä. Ei ole mitään korvausta sille, että tietää mitä kehoonsa laittaa, oli kyse sitten ruuasta tai savusta. Myös maaperän ja ympäristön hyvinvointi paranee, kuten myös työntekijöiden terveys. 

Sebastian Good: Minulle on tärkeää, että lapseni voi kasvaa luonnon keskellä ilman kemikaaleja. Hän tuo matoja ja ötököitä äidille, äiti säikähtää ja me nauretaan. Se on parasta!

Sasha: Oho, todella siistiä! Hänellä on selkeä kiinnostus luonnontieteisiin. 

Sebastian Good: Olen ylpeä, se vahvistaa oikeaa suuntaa: kaupunkielämä tuntui liian raskaalta varsinkin lapsen kanssa. Onneksi Covidin myötä vaimo ymmärsi, että tarvitsemme puutarhan ja peltoa ympärille. 

Sasha: Tosi moni koki samoin. Sama voima ajoi vanhempani takaisin luonnon pariin. Ja kyllä, maalla käyminen silloin tällöin tekee hyvää. Uskon, että meissä kaikissa asuu pieni luontorakkaus. 

Sebastian Good: Kasvattaminen on myös ihan oma kokemuksensa.

Kasvatuksen ja sadon välillä syntyy erityinen suhde ja siksi sato maistuukin paremmalta. 

Sasha: Juuri näin. Se ei koske pelkästään kannabista vaan mitä tahansa, missä on mukana rakkautta ja kärsivällisyyttä joka päivä. Siitä syntyy jotain erityistä. 

Sebastian Good: Vielä yksi kysymys isäsi pidätyksestä. Kuinka se vaikutti suhtautumiseesi kasviin ja viranomaisiin? Minulla ei ole samanlaista kokemusta, mutta ajatuskin poliisista tuntuu uhkaavalta, kun ei ole 100% laillista. Miten se vaikutti sinuun? 

Sasha: Olin samassa tilanteessa. Pidätys loi pelkoa viranomaisia kohtaan, tunsi kuuluvansa salaliittoon, piti olla varovainen. En halunnut koskaan itse vankilaan, mietin miten löytää turvallinen tapa olla kasvin parissa.

Olin tosi huolellinen kaikessa enkä joutunut isoihin ongelmiin, mutta läheltä piti -tilanteita kyllä riitti. Olen onnekas, ettei enää tarvitse elää pelossa. Monesti kävin rajoilla; tiesin, että voisin menettää kaiken hetkenä minä hyvänsä. On huojentavaa ettei pelon tarvitse ohjata elämää. Tunnistan silti vielä pieniä rippeitä tuosta pelosta.

Nyt viime vuosina legalisaatio ja lääkekasvattajaluvat ovat auttaneet esiintymään omalla nimellä. On mahtavaa pystyä edustamaan vapaasti. Jos nyt jotain tapahtuu, en pelkää enää – eihän olla tekemisissä kovan luokan huumeiden kanssa. 

Sebastian Good: Ja olet Kanadassa hyvässä paikassa. Itse en tekisi samaa Saksassa. Espanjassa en ikinä pidä yli seitsemän kasvia, ja kasvatan vain itselleni. Kasvisi eivät poistu talosta, ihan vain varmistaakseni itseni. Mutta rakkaus kasviin – syntyikö se vasta myöhemmin kun hoidit isän kasveja vai milloin huomasit intohimon?

Sasha: Elämäni suunta muuttui, kun 16-vuotiaana jouduin moottoripyöräonnettomuuteen. Toipuminen kesti pitkään. Silloin setäni opetti minut polttamaan, ja se auttoi avautumaan ja myös kipuun. Siitä kaikki muuttui. Ryhdyimme kasvattamaan yhdessä.

Sebastian Good: Kiinnostavaa. 

Sasha: Meillä oli hyviä genetiikkoja: kasvatimme Sensi Seedsin Big Bud -siemeniä. Setäni oli kokenut, opin häneltä paljon. Kävimme metsissä – sellaista gerillaviljelyä. Se luonnossa oleminen ja jännitys toi oman viehätyksensä. Tuotteet olivat upeita, ja niistä tuli elämäntapa, etenkin opiskeluaikoina kesäisin.

Sebastian Good: Totta kai. Ensimmäiset kasvit minultakin jäivät metsään Saksassa, kun joku ne vei, eikä kiinnostus kantanut pidemmälle. Silloin asuin vanhempien luona. Mutta sinä jatkoit kasvattamista myöhemminkin, vai kuinka?

Sasha:

Täsmälleen. Ehkä juuri siksi Lowryder ja automaatitkin syntyivät: ne sopivat kasvatettaviksi missä vain, sisällä talvella tai ulkona kesällä, eikä vaatinut hurjia ponnistuksia.

Olin Vancouverissa tärkeällä hetkellä. Valmistuin koulusta ja muutin tyttöystäväni luo kaupunkiin, joka oli silloin kannabiksen suvaitsevuuden huipulla. 

Sebastian Good: Silloinhan Jorge oli myös siellä, ennen Eurooppaan tuloa, kaikki parhaat olivat paikalla. 

Sasha: Hän oli siellä alusta asti. Marc Emery oli tunnettu – kutsui itseään potin prinssiksi, hänellä oli siemenkauppa ja oma lehti Cannabis Culture. Vancouverista tuli kannabiksen hautomo, siellä syntyi paljon uutta. Työskentelin Marcin kanssa ja aloin kirjoittaa artikkeleita.

Sitten tarjoutui mahdollisuus lähteä Puolaan opiskelemaan hamppua. 

Sebastian Good: Kuulin siitä, sinulla oli siellä vertailukoe, eikö? 

Sasha: Joo. Silloin Lowryderin (tai sen edeltäjän) vanhemmat olivat vain yksi testattava linja. Toisen opiskeluvuoden aikana sain mahdollisuuden tehdä vertailevan kokeen heidän kasvihuoneessaan.

Tutkin hamppua, mutta he tiesivät, että oikea kiinnostukseni oli THC-kannabis.

Sain palan kasvihuonetta ja teimme kokeen myöhään kesällä – ja siellä se Lowryderin vanhempi (silloin Willy's automatic) todella erottui: kukki hyvin aikaisin ja kasvoi nopeasti. Silloin emme vielä tienneet, mitä meillä oli käsissä.

Sebastian Good: Mennäänpäs nyt kunnolla Lowryderiin, muuten ihmiset menevät sekaisin. Miten tämä perintö syntyi? Onko tänä vuonna 20 vuotta Lowryderin lanseerauksesta?

Sasha:

Kyllä. 20 vuotta, vuodesta 2003 kun myimme ensimmäisen siemenerän. Se oli ensimmäinen sukupolvi Lowryderista. Siinä oli useamman vuoden kehitystyö takana.

Sebastian Good: Kiitos todella paljon, mies.