Kalifornian viljelijät kasvattavat kannabista verottomasti

Viime viikolla osavaltion lainsäätäjät hyväksyivät budjettisopimuksen, joka tuo helpotusta lailliselle kannabisalalle, joka on edelleen tappiolla 6 vuotta laillistamisen jälkeen. Merkittävin muutos on kannabiksen viljelijöiltä perittävän veron poistaminen, mutta lainsäätäjät myös keskeyttivät suunnitellun valmisteveron korotuksen, siirsivät verotuksen jakelusta vähittäismyyntiin ja päättivät verohyvityksestä yrityksille.

Uudet säädökset olivat vastaus vuosien lobbaamiseen kannabisalan puolesta, jolla on vaikeuksia pysyä kilpailukykyisenä laittomien toimijoiden rinnalla. Monet alan puolestapuhujat pitivät uudistusta menestyksenä, mutta kriitikot kritisoivat lakia, epäillen sen todella muuttavan vaikeuksissa olevan alan tilannetta.

Kilpailukentän tasaamista, kun musta pörssi yhä dominoi

Kannabiksen viihdekäyttö laillistettiin 2016, eikä se enää ole rikos. Uudistus on jo osoittanut hyötynsä, sillä se on vähentänyt lainvalvonnan kuluja ja estänyt kunnollisten kansalaisten joutumista rikollisiksi. Toinen tavoitteista – uuden laillisen alan tuomat verotulot – on kuitenkin osoittautunut vaikeammaksi saavuttaa.

Lisenssin hankkiminen, ympäristösäännösten kustannukset ja korkeat verot ovat vaikeuttaneet laillisten viljelijöiden, valmistajien, jakelijoiden ja vähittäismyyjien kilpailukykyä laittomiin toimijoihin nähden. Viljelijöiden vapauttaminen veroista odotetaan tuovan myönteisiä vaikutuksia koko toimitusketjuun.

Myös lehtimassa voi nyt olla tuottoisaa

Tähän asti viljelijöiden piti maksaa kiinteä 10,08 dollarin vero jokaista kukinto-unssia kohden, mikä kävi yhä raskaammaksi kysynnän kasvaessa ja myymälöiden pysyessä harvinaisina. Proposition 64 -lain sanamuoto mahdollisti piirikunnille ja kaupungeille kannabiskauppojen kieltämisen (mikä tapahtuikin laajasti). Tämä johti ylitarjontaan ja tukkumyyntihintojen romahtamiseen, ja viime vuonna jotkut viljelijät joutuivat jättämään sadon mätänemään pellolle.

Viimeisimmän sääntelyuudistuksen jälkeen viljelijöille voi jäädä sen verran katetta, että koko toiminta muuttuu jälleen kannattavaksi. Ja koska lehtimassaa (trimmiä) ei enää veroteta, niistäkin voi tulla tuottavaa, kun viljelijät voivat myydä niitä esimerkiksi voiteiden ja kosmetiikan valmistajille.