Onko kannabis addiktoivaa? Tässä, mitä tutkimukset kertovat

• 1. Onko marihuana addiktoivaa?
• 2. Kannabiksen riippuvuusriski

Erotellaanpa fakta fiktiosta – lukijamme haluavat tietää: onko kannabis addiktoivaa?

Väitteet siitä, että kannabis olisi "porttihuume" tai addiktoivaa, ovat myyttejä, jotka ovat seuranneet kasvia jo vuosisadan ajan sen kieltolain vuoksi. Ei ole dataa, joka tukisi sitä, että kannabis johtaisi vaarallisempien huumeiden käyttöön. 1900-luvun alusta alkaen eri puolilla maailmaa käynnistynyt kannabiksen kieltolaki loi pelkoa kasvia kohtaan, missä ei ollut mitään tieteellistä pohjaa. Nämä asenteet perustuivat kontrolliin ja pelkoon, kohdistuivat usein alempiin luokkiin ja kansan tietoisuuteen.

Nykyään, kun kannabista koskevaa tutkimusta laillistetaan yhä useammissa maissa, näemme uutta dataa, joka viittaa siihen, ettei kannabis ole addiktoivaa. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että käyttäjät voivat jopa hyödyntää kannabista toipumiseen vaarallisemmista riippuvuuksista, kuten alkoholi- ja lääkeriippuvuuksista. Kannabis voi olla keino toipua haitallisemmista ja fyysisesti riippuvuutta aiheuttavista aineista ja tarjoaa toivoa ihmisille opioidikriisistä selviytymiseen.

Tässä on, mitä nykyinen tutkimus sanoo kannabiksen riippuvuusriskistä.

Onko marihuana addiktoivaa?

Ei ole riittävästi vertaisarvioituja ja kontrolloituja tutkimuksia, jotta voitaisiin varmasti sanoa, onko kannabis addiktoivaa vai ei. Sen sijaan tiedetään, että kannabikseen on mahdotonta yliannostella.

Geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että taipumus kehittää kannabisriippuvuus voi olla perinnöllistä, kertovat Yale Medicinen lääkärit. Heidän mukaansa lisää tutkimusta tarvitaan, jotta luotettavuus voidaan arvioida. Yksi Harvardin lääkäri, joka on omistanut uransa kannabismyyttien murtamiseen, Dr. Peter Grinspoon, kirjoittaa useista tutkimuksista, jotka osoittavat, että CBD voi auttaa opioidiriippuvaisuudesta kärsiviä erityisesti ahdistusta lieventämällä. "Tarvitsemme parempaa dataa, mutta uskon, että CBD (ja uskon myös täyden kannabiksen) rooli apuhoitona opioidiriippuvaisille kasvaa tulevaisuudessa," kirjoittaa Dr. Grinspoon.

Kannabiksen riippuvuusriski

Yksi laajasti viitattu 2018 katsausartikkeli totesi: "Vaikka lisätutkimusta tarvitaan, tässä esitellyt tulokset viittaavat siihen, että CUD:n (cannabis use disorder) neurobiologiset muutokset muistuttavat muita riippuvuuksia, joskin tietyissä aivojärjestelmissä muutokset ovat vähäisempiä."

Katsaus myös toteaa, että nykyisessä kannabikseen ja riippuvuuteen liittyvässä tutkimuksessa on puutteita. Katsauksessa listattiin kysymyksiä, joihin tulevien tutkimusten tulisi vastata, jotta voidaan selvittää, onko kannabis addiktoivaa. Näitä ovat mm.:

• Vastaavatko CBIR-tiheyden muutokset kannabiksen käytön jälkeen muiden päihteiden vaikutuksia niiden kohdereseptoreihin?
• Ovatko käyttäytymisen ja mielialan vaihtelut kannabiksen käytön yhteydessä riippuvuuden riskitekijä vai seuraus?
• Ovatko pitkäaikaiset käyttäytymiseen ja neurofysiologiaan liittyvät muutokset yhteydessä kannabiksen THC-pitoisuuksiin?
• Liittyykö kannabiksen käyttö pitkäaikaisiin muutoksiin glutamaattivälittäjäaineessa, kuten muiden päihteiden kohdalla?
• Liittyykö kannabiksen käyttö häiriöihin amygdalassa ja habenulassa, kuten muillakin päihteillä?

Yhdysvaltain tautien valvonta- ja ehkäisykeskuksen mukaan 9 % pitkään kannabista käyttävistä aikuisista kehittää "cannabis use disorderin". CUD:n määritelmät vaihtelevat laajasti eikä lääkäreillä ole yhtenäistä näkemystä. On tärkeää huomioida, että kannabis ei aiheuta samanlaista fyysistä vieroitusoireiden sarjaa kuin muut päihteet, kuten alkoholi. Kannabiksen vieroitusoireet ovat lievää epämukavuutta. Tämän vuoksi sillä ei ole samoja haitallisia ominaisuuksia kuin muilla aineilla.

Vuonna 2020 tehdyn tutkimuksen mukaan, jossa oli mukana 23 000 osallistujaa, kannabiksen vieroitusoireyhtymän esiintyvyys oli 47 %. Tutkimuksen mukaan: "Tekijät, jotka liittyivät korkeampaan kannabiksen vieroitusoireyhtymän esiintyvyyteen, olivat hoitoympäristö (erityisesti sairaala- ja avopotilaat vs. väestötasolla), muun tupakan tai päihteiden samanaikainen käyttö sekä päivittäinen kannabiksen käyttö."

Kannabiksen vieroitusoireyhtymän määritelmät vaihtelevat suuresti ja aihe ovat tänäkin päivänä keskusteltuja lääkärien keskuudessa. Oireita voivat olla: ärtyneisyys, viha tai aggressio; hermostuneisuus tai ahdistus; unen häiriöt; ruokahalun tai painon muutokset; levottomuus; masentunut mieliala sekä somaattiset oireet kuten päänsärky, hikoilu, pahoinvointi, oksentelu tai vatsakipu. Nämä oireet ovat lieviä. Mielestäni ne kuvastavat enemmän kannabiksen hyötyjä pahoinvointiin, uneen ja mielialaan kuin kyseisen vieroitusoireyhtymän haittoja. Lisää tutkimusta tarvitaan laajemmalla väestöpohjalla ja kontrolloiduissa olosuhteissa, jotta voidaan määrittää, onko vieroitusoireyhtymän yleisyys todella näin suuri.

Huumeiden vastainen sota on vaikuttanut kannabiksen tutkimuksen laatuun tälläkin osa-alueella. Kannabista ei yksinkertaisesti ole tutkittu, joten suurin osa tutkimuksesta nostaa haittoja esiin hyötyjen sijaan. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää vertaisarvioituja tutkimuksia, jotta tiedon paikkansapitävyyttä voidaan arvioida.