Kannabis Uudessa-Seelannissa: Opas lailliseen asemaan

• 1. Kannabiksen luokittelu laittomien huumeiden joukossa
• 2. Pelkkä hallussapito
• 2. a. Milloin poliisilla on oikeus ratsata sinut?
• 2. b. Milloin hallussapito muuttuu levitykseksi
• 3. Kannabiksen viljely
• 3. a. Ovatko kannabiksen siemenet laillisia uudessa-seelannissa?
• 4. Onko cbd laillista uudessa-seelannissa?
• 5. Pirstaleinen kannabisuudistus
• 5. a. Teollinen hamppu laillistettiin
• 5. b. Lääkekannabis uudessa-seelannissa
• 6. Yhteenvetona

Uudessa-Seelannissa vierailevan ei tulisi yllättyä nähdessään ihmisten polttavan kannabista – jos ei kaduilla, niin ainakin juhlissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa. Vuonna 2006 YK:n huume- ja rikosvirasto arvioi, että 13,4 % 16–64-vuotiaista oli käyttänyt kannabista, mikä sijoittaa maan maailman huippukymmenikköön elinikäisessä marihuanan käytössä. Vielä yllättävämpää on se, että Uuden-Seelannin kannabislait ovat melko rajoittavia – jälleen yksi todiste siitä, että kieltolainsäädännöllä on vähän vaikutusta kulutuksen tasoon.

Kannabiksen luokittelu laittomien huumeiden joukossa

Uuden-Seelannin vuonna 1975 säädetyn Misuse of Drugs Act -lain mukaan laittomat aineet on jaettu kolmeen luokkaan käyttäjälle ja yhteiskunnalle aiheutuvan riskin perusteella. Luokittelu on täynnä paradokseja: kaikkein vaarallisin luokka A kattaa esimerkiksi heroiinin, metamfetamiinin ja kokaiinin lisäksi myös taikasienet, kun taas kannabis ja sen johdannaiset kuuluvat kahteen eri luokkaan – luokkaan B ja luokkaan C.

Luokka B sisältää korkeaksi riskiksi katsotut kannabistuotteet, kuten kannabisöljyn ja hasiksen, kun taas luokkaan C, joka on kohtalaisen riskin luokka, kuuluvat prosessoimattomat osat kannabiskasvista, kuten lehdet ja kukinnot sekä siemenet. Kaikki luokissa mainitut aineet ovat laittomia – et siis saa viljellä, käyttää tai pitää hallussa kannabista.

Pelkkä hallussapito

Kannabiksen hallussapito missä tahansa määrässä, oli se sitten henkilön itsensä tai hänen omaisuutensa hallussa, on laitonta Uudessa-Seelannissa. Rikkomuksesta voidaan määrätä jopa 500 NZD sakko. Oikeus voi myös vaihtoehtoisesti langettaa vankeusrangaistuksen, enintään kolmeksi kuukaudeksi. Itse huumelaki kuitenkin suosittelee, ettei pelkkää luokan C aineiden hallussapitoa rangaistaisi vankilalla. Lisäksi, kannabiksen korkeasta käyttöasteesta johtuen, on yleistä päästää ensikertalaiset menemään ja takavarikoida aineet.

Vuoden 2002 tutkimuksen mukaan alle 4 % yksilöistä, jotka pidätettiin kannabiksen hallussapidosta, tuomittiin oikeudessa – ja heistä alle 10 % joutui vankilaan. Kaikissa näissä tapauksissa henkilöt olivat myös syyllistyneet muihin rikoksiin. Huolestuttavampaa kuitenkin on, että 21 ikävuoteen mennessä joka kahdeskymmenes Uuden-Seelannin kannabiksen käyttäjä on todennäköisesti pidätetty, ja tilastollisesti alkuperäiskansaan kuuluvat maorit joutuvat neljä kertaa todennäköisemmin poliisin kanssa ongelmiin kannabiksen johdosta, ja miehet yhdeksän kertaa todennäköisemmin kuin naiset.

Milloin poliisilla on oikeus ratsata sinut?

Poliisi voi tarkistaa huumeiden varalta seuraavissa tapauksissa:

• jos he pyytävät luvan ja myönnät sen,
• jos poliisilla on kotietsintälupa,
• jos sinut pidätetään,
• jos poliisilla on perusteltu syy epäillä, että sinulla on huumeita.

Voit hyvin arvata, mitä nämä "perustellut syyt" kannabiksen tapauksessa ovat: poliisi voi haistaa kannabiksen, nähdä sinun käyttävän sitä, tai vaikutelmasi on päihtynyt. Jos kannabista löytyy autostasi tai kodistasi, on oikeuden tehtävä todistaa, että tiesit huumeiden olemassaolosta ja ne kuuluivat sinulle.

Milloin hallussapito muuttuu levitykseksi

Jos henkilö jää kiinni hallussaan yli 28 grammaa kannabista, oletetaan automaattisesti, että aine oli tarkoitettu levitykseen. Tästä voidaan tuomita vankeuteen jopa kahdeksaksi vuodeksi. Vastaajan vastuulla on todistaa, että suuri määrä oli ainoastaan omaan käyttöön. Vuonna 2007 maan korkein oikeus totesi tämän ristiriitaiseksi perustuslain syyttömyysolettaman kanssa. Tästä huolimatta henkilöitä tuomitaan rutiininomaisesti salakuljettajina, jos he jäävät kiinni suurien määrien kanssa.

Kannabiksen viljely

Uuden-Seelannin lain mukaan 'viljely' kattaa kaikki toimet, jotka liittyvät kasvin hoitoon. Tämä sisältää siementen kylvämisen tai kukintojen korjaamisen luonnonvaraisista kasveista.

Rikoksia on kolme porrasta – omasta viljelystä pienimuotoiseen kasvatukseen ja suurimuotoiseen tuotantoon – ja rangaistukset kasvavat porrastuksen mukana. Alin rangaistus on 2 000 NZD sakko, joka voidaan korottaa tai korvata kahden vuoden vankeudella ja vakavimmillaan jopa seitsemän vuoden vankeudella.

Jos oikeudessa pystytään osoittamaan, että kannabista kasvatettiin muuhun kuin henkilökohtaiseen käyttöön, voidaan syytteisiin lisätä hallussapidon ja jopa huumausainekaupan rikokset. Huumausainekauppa on erittäin vakava rikos Uudessa-Seelannissa ja voi johtaa jopa 14 vuoden vankeuteen kannabiksen kohdalla.

Ovatko kannabiksen siemenet laillisia Uudessa-Seelannissa?

Eivät ole. Lain yksityiskohdat ovat hieman tulkinnanvaraisia, mutta vuoden 1975 Misuse of Drugs Act luokittelee kannabiksen siemenet samaan C-luokkaan kuin muut kannabiskasvin osat. Tämä tarkoittaa, että teoreettisesti rikoksesta voidaan tuomita jopa kolmeksi kuukaudeksi vankilaan ja/tai 500 NZD sakkoon. Uuden-Seelannin poliisin sivujen mukaan tämä on "kielletyn kasvin siemenen tai hedelmän hallussapitoa" ja siitä voidaan langettaa yhden vuoden vankeus ja/tai 500 NZD sakko.

Onko CBD laillista Uudessa-Seelannissa?

Uusi-Seelanti on ottanut mittavia askeleita CBD-tuotteiden laillistamisessa, kun terveysministeriön Medical Cannabis Scheme -järjestelmä tuli voimaan 1.4.2020. Järjestelmä on helpottanut lääkekannabistuotteiden, kuten CBD-öljyn, saamista. Nykyisin kuka tahansa Uudessa-Seelannissa rekisteröity lääkäri voi määrätä CBD-tuotteita, jotka täyttävät tietyt ehdot.

Laillinen CBD-lääkevalmiste sisältää kannabidiolia ja alle 2 % THC:tä tai muita psykoaktiivisia kannabinoideja eikä mitään muuta valvottua ainetta. Suurin osa kansainvälisillä markkinoilla olevista CBD-tuotteista ei kuitenkaan täytä näitä määritelmiä. Lääkärin tulee siis määrätä tai hankkia isolaatio- CBD:tä tai broad spectrum CBD:tä tämän vaatimuksen täyttämiseksi. Full-spectrum CBD, joka on vähemmän jalostettu ja sisältää useita muitakin kannabinoideja ja terpenejä, luokitellaan eri tavalla lääkekannabikseksi.

Pirstaleinen kannabisuudistus

Uudessa-Seelannissa kannabislainsäädäntöä on uudistettu hiljalleen ja asenteet kasvin teollisia ja lääkinnällisiä hyötyjä kohtaan ovat muuttuneet.

Teollinen hamppu laillistettiin

Vuonna 2006 Uusi-Seelanti otti merkittävän askeleen kohti kannabisuudistusta laillistamalla teollisen hampun viljelyn ja jakelun. Tämä päihdyttämätön marihuanamuunnos on nykyisin kevyemmin säännelty ja kaupallinen viljely mahdollista.

Yritysten, jotka haluavat kasvattaa, myydä tai käsitellä hamppua, tulee kuitenkin hakea lupa Medsafe-viranomaiselta, joka on terveysministeriön lääkevalvontaelin. Tarkoituksena on varmistaa tasapaino alan käytännön tarpeiden ja riittävien kontrollien välillä sekä hampunsiementen että -kasvien kohdalla.

Tärkeintä on pysyä tiukoissa THC-rajoissa: jos sadon THC-pitoisuus ylittää 0,5 %, kasvit tulee korjata tai tuhota. Kuivat hamppukuidut ja käsitellyt hampputuotteet eivät kuulu vuoden 1975 huumausainelain rajoituksiin, joten niille ei tarvita lupaa. Teollisen hampun tuonti- ja vientiluvat myönnetään edelleen vuoden 1977 huumausaineresoluution mukaisesti.

Lääkekannabis Uudessa-Seelannissa

Vuonna 2018 muutettiin Misuse of Drugs Act -lakia ensimmäisen kerran ja lääkekannabiksen käyttö laajeni merkittävästi Uudessa-Seelannissa. Uudistuksen myötä marihuana tuli saataville terminaalivaiheen potilaille viimeisenä elinvuotenaan ja samalla luotiin pohja paikalliselle lääkealan kannabisyrityksille. Vuonna 2022 lakeja päivitettiin uudestaan ja nykyään kuivattua kannabiksen kukintoa saa reseptillä paitsi saattohoitoon, myös muille, jotka hyötyvät siitä kivunhoidossa, uneen tai ahdistuksen lievitykseen.

Uudistus oli pitkän kampanjoinnin tulosta – kroonisesti sairaat uudenseelantilaiset saivat helpotusta kannabiksen käytöstä. Lainsäädännön tavoitteena oli myös luoda mahdollisuuksia tuottaa lääkekannabista kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille. Aktivistit toivoivat muutoksen hyödyttävän erityisesti köyhiä maoriyhteisöjä, etenkin Pohjoissaaren itärannikolla, laillistamalla aiemmin laitonta alaa.

Kroonisten kipupotilaiden täytyi aluksi odottaa vuoden uuden lainsäädännön, lupaprosessien ja laadunvalvonnan astumista voimaan. Nyt kuivattua kukintoa on saatavilla reseptillä valtuutetuista apteekeista, ja vaihtoehtona myös kuriirilähetys verkko-reseptin perusteella. Lääke tuodaan Australiasta.

Terveysministeriö suosittelee käyttämään tuotetta teenä, mutta tämä on epäkäytännöllistä, koska kannabiksen vaikuttavat aineet eivät liukene veteen – useimmat potilaat polttavat tai höyrystävät kukintaa. Lääkärin ei ole lain mukaan sallittua mainostaa lääkekannabista, mikä johtaa siihen, että moni potilas ei tiedä hoitomahdollisuudesta. Rajoituksista huolimatta lääkekannabiksen käyttö kasvoi vuonna 2020 peräti 84 %, ja krooninen kipu on yleisin syy sen käyttöön.

Yhteenvetona

Vaikka kannabiksen lait ovat Uudessa-Seelannissa yhä tiukkoja, teollisen hampun ja lääkekannabiksen tuoreemmat uudistukset osoittavat kasvin mahdollisten hyötyjen laajempaa tunnustamista. Kun keskustelu kannabiksen laillistamisesta jatkuu kansainvälisesti, on toivoa, että Uusi-Seelanti muuttaa lakejaan vastaamaan yhteiskunnan ja tieteen kehitystä. Tällä hetkellä asukkaiden ja matkailijoiden on tärkeää ymmärtää voimassa oleva laki — ja välttää oikeudellisia ongelmia.