Kannabiksen ravinteet: Mitä ovat makroravinteet

• 1. Ravinteet kannabiksessa
• 2. Mitä ovat makroravinteet?
• 3. Ensisijaiset makroravinteet
• 3. a. Typpi (n)
• 3. b. Fosfori (p)
• 3. c. Kalium (k)
• 4. Toissijaiset makroravinteet
• 4. a. Kalsium (ca)
• 4. b. Magnesium (mg)
• 4. c. Rikki (s)
• 5. Suositusmäärät makroravinteille
• 6. Yli- ja aliruokinta
• 7. Ph-tasot oikeaan ravinteiden imeytymiseen kannabiksella
• 8. Ravinteiden liikkuvuus
• 9. Yhteenveto

Kuten kaikki muutkin kasvit, kannabis tarvitsee ravinteita selviytyäkseen. Näitä mineraaleja tarvitaan eri määrinä: niitä, joita tarvitaan suuremmissa määrissä, kutsutaan makroravinteiksi ja niitä, joita tarvitaan pienemmissä määrissä, mikroravinteiksi. Määrästä riippumatta molemmat ovat välttämättömiä kasvillesi. Perinteisesti ajateltiin, että kasvit yksinkertaisesti upottavat juurensa maahan ja ottavat nämä ravinteet käyttöönsä diffuusion kautta. Mutta miten nämä ravinteet oikeastaan päätyvät juuristoon? Maanviljelytieteen merkittävät edistysaskeleet, erityisesti biologian alalla, ovat paljastaneet paljon monimutkaisempia eläviä prosesseja, jotka liittyvät kasvien ravinteiden ottoon ja omaksumiseen. On käynyt ilmi, että aivan kuten me viljelemme kasveja, myös kasvit kirjaimellisesti 'viljelevät' mikro-organismeja maassa auttaakseen niitä saamaan tarvitsemansa olennaiset ravinteet, jotta ne voivat elää, kukoistaa ja lisääntyä.

Kuten hyvin tiedät, kannabiksen siemenet kehittyvät kasveiksi, jotka suorittavat fotosynteesiä tuottaakseen sokeria ja ne tarvitsevat energiaa. Tämän prosessin aikana kasvi hyödyntää auringonvaloa muuttaakseen hiilidioksidia maaperän hiilihydraatti sokereiksi. Kasvi itse käyttää suuren osan tästä energiasta omiin soluprosesseihinsa. Kuitenkin, ne pumppaavat yllättävän suuren määrän näistä sokereista (jopa 40 %) ja muista molekyyleistä maaperään houkutellakseen tiettyjä mikrobeja, kuten sieniä ja bakteereita. Vastineeksi tästä energiasta nämä mikrobit auttavat kannabiskasvia saamaan tarvitsemansa ravinteet; jotkin sienilajit kuljettavat fosforia suoraan kasvin juuriin, ja jotkin bakteerit fiksoivat typpeä ilmasta ja tekevät siitä kasville saatavaa (tätä tapahtuu jopa trikomeissa).

Tutkimuksissa on myös osoitettu, että rhizofagiakierrossa kasvin juuret pystyvät syömään kokonaisia bakteerisoluja, hajottamaan ne ja käyttämään niiden sisältämän typen ravinnokseen. Tämän vuoksi maaperässä tapahtuu paljon muutakin kuin vain synteettisten ravinteiden antaminen suoraan juurille. Nyt kun sinulla on parempi käsitys tavoista, joilla kannabiskasvit saavat ravinteita, voitkin perehtyä 'isoa kolmikkoa' eli makroravinteita—typpeä, fosforia ja kaliumia—kasvin terveydessä ja toiminnassa.

1. Ravinteet kannabiksessa

Kannabis on elävä olento, ja kuten me kaikki, se tarvitsee ruokaa kasvaakseen. Ruoka (eli ravinteet) toimitetaan, kun kastat kasvia, kasvualustan kautta. Tämä tarkoittaa, että olet täysin kontrollissa siitä, milloin ja mitä ne imevät, ja tämä on pääasiallinen syy puutoksiin. Oikean määrän ravinteita antaminen kasvin elinkaaren jokaisessa vaiheessa on paras tapa välttää paitsi puutokset, myös kaikki muut siihen liittyvät ongelmat. Jos kaikki tehdään oikein, juuret imevät ja kuljettavat ravinteet kasvin latvaan asti, jossa uusi kasvu tapahtuu. Mutta jotta tämä toimii tehokkaasti, oikea pH-taso tulee olla kunnossa.

2. Mitä ovat makroravinteet?

Kannabiksen kasvatuksessa makroravinteet viittaavat kolmeen ravinteeseen, joita kasvi tarvitsee huomattavasti suuremmissa määrin kuin muita ravinteita (joita kutsutaan mikroravinteiksi – mutta niistä lisää myöhemmin). Kun puhutaan makroravinteista, törmäät usein kirjainyhdistelmään NPK. Mutta mitä ne oikein tarkoittavat?

NPK tarkoittaa kolmea tärkeintä ravinnetta, joita kannabiskasvi käyttää eniten: typpi (N), joka vastaa kasvusta vegetatiivisessa vaiheessa, fosfori (P), joka auttaa fotosynteesissä ja pulskistaa kukintoja kukinnan aikana, ja kalium (K), joka on välttämätön terpeenien tuotannolle.

Makroravinteet ovat elintärkeitä kasvin terveydelle. Ne ovat kaikista tärkeimmät koko kasvin elinkaaren ajan, ja voidaan jakaa ensisijaisiin ja toissijaisiin. Ilman niitä kasvi ei voisi kehittyä kunnolla ja se kuolisi heti kun ensimmäiset oikeat lehdet ovat kasvaneet. Siksi sinun tulisi antaa oikea määrä ravinteita ja säätää sitä kasvuvaiheiden mukaan. NPK-suhde on hyvä säätää aina kullekin erityiselle lajikkeelle, mutta yleistestauksena vegetatiivisessa kasvussa suositellaan suhdetta 2-1-3 ja kukinnan aikana 1-2-3.

3. Ensisijaiset makroravinteet

Kirjaimet NPK tarkoittavat Typpeä (N), Fosforia (P) ja Kaliumia (K), nämä ovat ensisijaiset ravinteet, joita kannabiskasvi tarvitsee perustoimintojen suorittamiseen. Ne ovat elintärkeitä kasvin terveydelle ja tulisi aina sisällyttää kasteluliuokseen.

Typpi (N)

Typpiä pidetään kaikista tärkeimpänä makroravinteena.

Tätä ravinnetta tarvitaan valon imeytymiseen ja se antaa kasville vihreän värin, mahdollistaen kasvin tuottaa kasvulle olennaisia sokereita.

Fosfori (P)

Fosfori on toinen erittäin tärkeä ravinne, koska se on ensisijainen makroravinne, ja välttämätön kasvin kehitykselle.

Tämä mineraali on välttämätön hengitykselle, energian varastoinnille sekä siihen, että kasvi pystyy luomaan ja kopioimaan DNA:ta uusiin kasvisoluihin.

Kalium (K)

Kalium on kriittinen mineraali fotosynteesissä, se antaa kasville mahdollisuuden "hengittää".

Avaten ja sulkien pieniä huokosia kasvin lehdissä, se säätelee ulos tulevan hapen sekä sisään menevän CO2:n määrää – mikä on välttämätöntä fotosynteesissä.

4. Toissijaiset makroravinteet

Toissijaisia makroravinteita ovat Kalsium (Ca), Magnesium (Mg) ja Rikki (S). Myös näitä kannabiskasvi käyttää runsaasti, mutta toisin kuin ensisijaisia makroravinteita, toissijaisia käytetään enemmän kasvin rakenteessa. Näitä ravinteita löytyy hanavedestä, koska vesi kerää mineraaleja kulkiessaan metalliputkien läpi kunnes se saavuttaa sinut. Muista kuitenkin, että näitä ei löydy kaikkialta, sillä eri maissa vettä käsitellään eri tavoin, joten joskus sinun täytyy lisätä niitä itse.

Muista myös, että veden suodattaminen poistaa kaikki mineraalit vedestä, joten sinun täytyy lisätä ne ravinneliuokseen.

Kalsium (Ca)

Kalsium on hyvin tärkeä osa kannabiskasvin rakennetta. Tämä mineraali on välttämätön kasvisolujen seinien ja kalvojen kehitykselle. Lisäksi kalsium mahdollistaa solujen välisen viestinnän, jotta kasvi voi reagoida ympäristöön.

Magnesium (Mg)

Magnesium on tärkein toissijainen makroravinne. Tämä mineraali vastaa klorofyllimolekyylin 'käyttövoimasta', ilman sitä kasvi ei pystyisi vastaanottamaan valoenergiaa.

Rikki (S)

Rikki vastaa proteiinien, molekyylien sekä hormonien, entsyymien ja solukalvojen rakenteesta.

5. Suositusmäärät makroravinteille

Vaikka oikea määrä makroravinteita voi vaihdella kannabiksen lajikkeesta toiseen, tässä on yleinen ohje uusille kasvattajille. Muista, että esitettyjä määriä tulee mukauttaa kasvisi antamiin merkkeihin ja sen vaiheeseen.

Huomaa, että nämä luvut edustavat kannabiksen koko elinkaaren ppm-arvoja ja niitä tulisi säätää kasvisi antamien merkkien mukaisesti.

6. Yli- ja aliruokinta

Kuten yllä mainittu, taulukko antaa yleisen suuntaviivan ja voi vaihdella lajikkeesta toiseen. Ainoa tapa mitata arvoja miljoonasta (ppm) on mitata liuenneiden kiintoaineiden kokonaismäärä (TDS) TDS-mittarilla. Toinen vaihtoehto on käyttää EC (sähkönjohtavuus) -mittaria. Mittaamalla sähkönjohtavuutta, voit myös epäsuorasti mitata TDS:n tai lannoitesuolojen kokonaismäärän liuoksessa.

Tämä tarkoittaa, että jos sinulla ei ole TDS-mittaria, et voi mitata liuoksesi ravinteiden määrää, ja tämä voi aiheuttaa sekä yli- että aliruokintaa, jotka molemmat johtavat erilaisiin puutosoireisiin.

Tämän vuoksi paras tapa ruokkia, jos et pysty mittaamaan, on aloittaa kevyesti, katsoa miten kasvi reagoi (onko se vielä nälkäinen vai ei), ja säätää tarpeen mukaan. Mikset vain ottaisi varmaa korttia – miksi riskeerata yli- tai aliruokintaa? Jos olet uusi kannabiksen kasvatuksessa, kaikki aloitusvälineet voivat tuntua hintavalta investoinnilta. Kaikkea teltasta ja valoista puhaltimiin, suodattimiin, kasvualustaan, pumppuihin, ajastimiin jne. – lista tuntuu loputtomalta, eikö? Mutta, jos haluat parhaat mahdolliset kukinnot, kaksi tärkeimmistä hankinnoista ovat pH-mittari sekä TDS- tai EC-mittari.

Ilman näitä kahta mittaria kasvatat käytännössä 'sokkona'! Ilman oikeita ravinnetasoja ja oikeaa pH:ta (johon palaamme seuraavassa osassa) kasvatuksesta tulee arpapeliä. Poista tuntemattomat muuttujat ja osta nämä mittarit – tulet tarvitsemaan niitä varmasti.

7. pH-tasot oikeaan ravinteiden imeytymiseen kannabiksella

Aloittelevana kasvattajana on helppo ohittaa pH:n merkitys kannabiksen viljelyssä, ja vielä helpompi ymmärtää asia väärin. Mutta jätä tämä huomioimatta omalla vastuullasi – ja kasvisi kustannuksella! pH (potential hydrogen) mittaa aineen happamuutta tai emäksisyyttä. Se vaikuttaa suoraan siihen, mitkä ravinteet voivat kulkeutua juuristoon ja miten ne imeytyvät. Yleisenä sääntönä kannabis viihtyy hieman happamassa kasvualustassa, mutta eroja esiintyy kasvutavan mukaan. Ilman kasvualustaa (hydroponiikka, aeroponiikka, coco-coir jne.) suosii pH-aluetta 5.8–6.8. Jos kasvatat maassa, kasvisi pitää pH:sta 5.5–6.5.

Vaikka pH:n säätäminen on tärkeää, on myös hyvä antaa sen vaihdella tämän raja-arvon sisällä. Tämä auttaa kasvia imeyttämään kaikki tarpeelliset makro- ja mikroravinteet parhaan lopputuloksen saamiseksi. Muista, että ravinneliuoksen pH ei muuta siinä olevaa ravinnetasoa, vain kasvin kykyä imeä niitä. Ravinnevalmistajat kyllä pH-säätävät tuotteensa – mutta ongelma on hanavedessä itsessään. Hanaveden pH-taso vaihtelee suuresti maasta ja paikasta toiseen – jopa alueen sisällä. Onneksi kaikki puutarhamyymälät tarjoavat tuotteita, joilla voit säätää pH:ta ylös tai alas.

On erittäin tärkeää tarkistaa aina veden (ja TDS- tai EC-arvon) pH ennen kasvien kastelua. Hyvä käytäntö on tarkistaa veden pH ennen ravinteiden lisäämistä ja vielä kerran sen jälkeen kun ravinteet on sekoitettu. Jos pH on väärä, kasvit eivät kykene kunnolla imeä ravinteita ja tästä voi seurata ongelmia.

8. Ravinteiden liikkuvuus

Ravinteiden liikkuvuuden ja liikkumattomuuden ymmärtäminen on avainasemassa mahdollisten puutosten diagnosoinnissa kasvatusmatkallasi. Tärkeillä ravinteilla on erilainen liikkuvuus kasvin sisällä sen jälkeen kun ne on imeytyneet. Kun ravinteiden imeytyminen on tapahtunut, ne kulkeutuvat sinne missä niitä eniten tarvitsee (eli uusiin kasvualuihin). Mutta kun ne ovat saapuneet ensimmäiseen kohteeseensa, ne voivat joko helposti tai huonosti siirtyä edelleen. Tätä ravinteen ominaisuutta kutsutaan liikkuvuudeksi.

Koska liikkumattomat ravinteet jäävät helpommin uusiin kasvualuihin, puutoksen oireet näkyvät uusissa kasvustoissa. Sen sijaan liikkuvamman ravinteet, jotka liikkuvat helpommin kasvissa, puutokset ilmenevät herkemmin vanhemmassa kasvustossa. Liikkuviin ravinteisiin kuuluvat:

• Typpi
• KloridiMagnesium 
• Kalium
• Molibdeeni
• Fosfori

Liikkumattomiin ravinteisiin kuuluvat:

• Boori
• Kupari
• Mangaani
• Nikkeli
• Sinkki
• Rauta
• Kalsium

9. Yhteenveto

Makroravinteet ovat kaikkein runsaimmat ja tärkeimmät mineraalit kannabiksen elinkaaressa. Nämä mineraalit ovat ihmisravinnon tavoin kasvin polttoainetta: niitä tarvitaan energian tuottamiseen ja oikeaan kehitykseen. Ja kuten ihmisillä, jotkut kasvit 'syövät' enemmän kuin toiset, mikä johtaa suurempaan kasvuun ja nopeampaan kehittymiseen. Jos olet aloittelija, on hyvä aloittaa kestävällä lajikkeella, joka selviää helposti suuremmista ravinnemääristä – tähän suosittelemme uutta Gorilla Cookie Autoa. 

Se kestää runsaan ravitsemuksen erityisesti viikosta 3 eteenpäin, jolloin aloittelijankin on vaikea yliruokkia sitä. Muista aloittaa ruokinta pienellä annoksella ja tarkkailla kasvin reaktiota, sitten säädä tarpeen mukaan.