Kannabiksen ravinteet: Mitä ovat mikroravinteet

• 1. Mitä ovat mikroravinteet?
• 1. a. Käydään nopeasti läpi kannabiksen kasvun tärkeimmät makroravinteet
• 2. Mikroravinteet
• 2. a. Boori (b)
• 2. b. Kloori (cl)
• 2. c. Kupari (cu)
• 2. d. Rauta (fe)
• 2. e. Mangaani (mn)
• 2. f. Molybdeeni (mo)
• 2. g. Sinkki (zn)
• 3. Suositellut mikroravinnemäärät
• 4. Ylilannoitus ja alilannoitus
• 5. Ravinteiden imeytyminen ja ph:n vaikutus
• 6. Yhteenveto

Näitä ravinteita kutsutaan myös “jälkielementeiksi” (engl. trace elements), koska niitä tarvitaan vain hyvin pieniä määriä, mutta ne ovat kannabiksen siementen kasvulle yhtä välttämättömiä kuin makroravinteetkin. Vaikka tarve voi olla jopa 10-kertainen (tai enemmänkin) makroravinteisiin verrattuna, ne ovat ratkaisevia kasvin kehitykselle. Samoin kuin ihmiset tarvitsevat tietyn valikoiman ravintoaineita fysiologisiin toimintoihin, kasvitkin tarvitsevat niitä. Kun syömme salaattia tai muuta ravinteikasta ruokaa, elimistö jakaa juuri nauttimamme mineraalit verisuoniston kautta ympäri kehoa.

KAsveilla on samanlainen, joskin vähemmän monimutkainen, ravintoaineiden kuljetusjärjestelmä. Varsissa ja oksissa kulkee kaksi putkimaista johtojärjestelmää: xyleemi ja floeemi. Floeemi kuljettaa ravinteita lehdistä kohti juuria, kun taas xyleemi siirtää vettä ja mineraaleja juurista kasvin muihin osiin. Suurin osa kannabiksen kasvattajista keskittyy kasviensa saaman typen, fosforin ja kaliumin määrään. On kuitenkin olemassa toinenkin runsaslukuinen mineraaliryhmä, mikroravinteet, joilla on vitkaan tärkeä rooli kasvin terveydessä, kehityksessä ja satoisuudessa. 

1. Mitä ovat mikroravinteet?

Mikroravinteet ovat mineraaleja, jotka ovat välttämättömiä kasvin kasvulle, mutta joita tarvitaan pieninä määrinä. Vaikka tarve on jopa 10 kertaa pienempi kuin makroravinteilla, puute mikroravinteissa voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin ravinnepuutokset ja ovat äärimmäisen tärkeitä terveelle kasvulle ja tiheille budeille.

Mikroravinteita löytyy myös vesijohtovedestä, joten veden lähteestä riippuen niitä ei välttämättä tarvitse lisätä erikseen. Et kuitenkaan voi tietää tiettyjä pitoisuuksia ilman kokonaishajoavien kiintoaineiden (TDS) mittaria. Ne ovat elintärkeitä kannabiskasville, vaikka niitä tarvitaankin vähemmän kuin makroravinteita. Niiden tehtävä on “tukea” makroravinteita tarvittavan rakenteen luomisessa ja valmistella kasvi onnistumaan kukintavaiheessa. Huomaa, että veden suodatus poistaa kaikki mineraalit, joten sinun täytyy lisätä mikroravinteita ravinneliuokseesi.

Kaiken kaikkiaan mikroravinteet ovat elintärkeitä kasvin terveydelle. Koska kannabiskasvit tarvitsevat näitä mineraaleja vain hyvin pienissä määrissä, puutoksia esiintyy melko harvoin. Monet ulkokasvualustat sisältävät näitä aineita, erityisesti hyvinhoidetuissa ja hedelmällisissä puutarhamaissa. Jotkut kasvattajat lisäävät tahallaan mikroravinteita välttääkseen mahdolliset puutokset ja edistääkseen kasvien menestymistä. Joskus mikroravinteita, kuten rautaa ja mangaania, annetaan lehtiruiskutuksena optimaalisen imeytymisen saavuttamiseksi. Mikroravinteet osallistuvat moniin eri tehtäviin, mutta toiset niistä toimivat myös koentsyymeinä ‒ ne sitoutuvat tiettyjen entsyymien aktiivisiin kohtiin ja tukevat kemiallisia reaktioita. Kasvit tuottavat näitä suuria proteiineja aineenvaihdunnan tehostamiseksi ja energiankäytön helpottamiseksi.

Käydään nopeasti läpi kannabiksen kasvun tärkeimmät makroravinteet

On kolme pääasiallista ravinnetta, jotka kaikki kasvit tarvitsevat terveen kasvun takaamiseksi. Nämä ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K), jotka muodostavat kasvin terveyden ja kasvun perustan. Jokainen lannoite (riippumatta muodosta) ilmoittaa ylpeästi NPK-suhteen, jonka avulla käyttäjä tunnistaa lannoitteen sisällön. Typpi on erittäin tärkeää kaikissa kannabiksen kasvuvaiheissa, mutta erityisesti vegetatiivisessa vaiheessa. Se muodostaa suurimman osan klorofyllistä ja on siksi elintärkeää fotosynteesille. Typpi muodostaa myös suuren osan aminohapoista, joita käytetään kaikkien kasvien proteiinien rakennuspalikoina, ja tärkeä osa ATP:n tuotannossa.

Fosfori on toinen olennainen makroravinne kaikille kasveille. Se on ratkaiseva juurien kehityksen varhaisessa vaiheessa, tautien vastustuskyvyssä, budejen muodostuksessa ja varren tukevuudessa. Kalium on viimeinen kolmesta makroravinteesta, ja sen tärkeimpiä rooleja ovat osmoregulaatio ja ATP:n tuotannon käynnistäminen. Osmoregulaatiolla tarkoitetaan, miten kasvi säätelee veden ja suolan pitoisuutta kontrolloimalla lehtien ilmaraon toimintaa. On myös kaksi toissijaista makroravinnetta, jotka kannattaa lyhyesti mainita:

Kalsium (Ca)

Kalsium on tärkeä osa soluseiniä sekä kasvin yleisrakennetta. Ilman kalsiumia uusi kasvu jää vajaaksi ja existing kasvusto kehittää ruosteläiskiä ja käpristyneitä lehtiä. Se on myös välttämätön solujen välisessä viestinnässä hormonien ja entsyymien sääntelyssä. Koska kalsiumilla on näin merkittävä rooli kasvien terveydessä, se katsotaan oleelliseksi ravinteeksi. Lisäksi kalsiumin tehtäviin soluseinässä kuuluu fyysinen puolustus taudinaiheuttajia vastaan.

Rikki (S)

Rikki on avainasemassa klorofyllin muodostumisessa (yhdessä typen kanssa). Sitä tarvitaan myös aminohappojen, proteiinien, tiettyjen entsyymien ja vitamiinien valmistukseen. Oikean rikki-tason puuttuessa kasvit ovat paljon alttiimpia yleisille taudeille.

2. Mikroravinteet

Jälkielementit ovat mineraaliryhmä, joita kasvit tarvitsevat lähes havaitsemattoman pienissä määrissä. Yleisimmät kuuluvat yli 20 hivenaineen ryhmään ja jokaisella on erilainen rooli kasvin elinkaaressa. Näitä ovat:

Boori (B)

Boori yhdessä kalsiumin kanssa on välttämätön kukintavaiheessa, ja sillä on keskeinen rooli solujen jakautumisessa ja soluseinien rakenteessa. Kiinnostavaa kyllä, korkeat kalsium-, kalium- ja typpitasot voivat vähentää boorin saatavuutta. Maaperät, joissa nämä ravinteet ovat liiallisesti, johtavat usein siihen, että kasvattajat lisäävät booria, jotta kasvit pääsisivät käsiksi tähän elintärkeään mikroravinteeseen. Toisaalta, matala kalsiumpitoisuus lisää boorin saatavuutta, mistä voi seurata myrkytys vakavissa tapauksissa. 

Kloori (Cl)

Klooria tarvitaan hyvin pieniä määriä, ja se vastaa siitä, että auttaa lehden ilmaraon avautumisessa ja sulkeutumisessa (eli “hengityksessä”) ja auttaa kasvia pitämään lehdet napakoina ja vahvoina.

Kupari (Cu)

Kupari toimii entsyymien aktivoijana. Se nopeuttaa fotosynteesiä ja tukee kannabiksen verisuonijärjestelmää. Kuparin puute voi johtua useista eri syistä. Esimerkiksi kuparin puutteen oireet näkyvät helpommin maaperissä, joissa on paljon orgaanista ainesta tai paljon hiekkaa, sillä kupari huuhtoutuu herkästi pois tällaisista kasvualustoista. Tästä huolimatta orgaaninen aines ja hiekka ovat tärkeitä maaperässä oikeimiina määrinä.

Rauta (Fe)

Tämä mineraali ei pelkästään vastaa energian tuotannosta, vaan on myös komponentti klorofyllin muodostuksessa, joka antaa kasville sen syvän vihreän värin.

Mangaani (Mn)

Mangaani liittyy suoraan kasvisi terveyteen. Tämä mineraali auttaa torjumaan tauteja suojelemalla juuria taudinaiheuttajilta sekä auttaa typen imeytymisessä.

Molybdeeni (Mo)

Molybdeenia tarvitaan hyvin pieniä määriä ja se auttaa proteiinin muodostuksessa.

Sinkki (Zn)

Sinkkiä tarvitaan myös hyvin pieniä määriä, mutta se on erittäin tärkeä kannabikselle. Tämä mineraali osallistuu kasvuhormonien rakentamiseen ja liittyy välimatkaan solmujen välillä.

3. Suositellut mikroravinnemäärät 

Vaikka niitä tarvitaan erittäin pienissä määrin, puute mistä tahansa näistä ravinteista voi aiheuttaa vakavia puutoksia ja kasvun hidastumista.

Huomaa, että nämä luvut edustavat koko kannabiksen elinkaaren ppm-arvoa, ja niitä tulee säätää sen mukaan, miten kasvisi viestii ravinnepitoisuudestaan.

4. Ylilannoitus ja alilannoitus

Vaikka mikroravinteita tarvitaan pienemmissä määrissä, niiden liian vähäinen tai liiallinen saanti voi aiheuttaa puutoksia – aivan kuten makroravinteidenkin kohdalla. Tämä johtuu siitä, että vaikka niitä käytetään vähemmän, ne ovat välttämättömiä kannabiskasveille ja ne tukevat makroravinteita niiden toiminnoissa.

On tärkeää tietää, mitä mineraaleja ravinneliuoksessasi on ja missä määrin. Mittaa liuos ja lisää puuttuvat mineraalit, jos haluat kasvattaa 100 % terveen kasvin.

5. Ravinteiden imeytyminen ja pH:n vaikutus

Käyttöalustan pH ilmaisee, kuinka hapanta tai emäksistä kasvualusta on. Alle 7,0 arvoiset kasvualustat ovat happamia, yli 7,0 arvoiset emäksisiä. Täydellinen pH-alue vaihtelee käytetyn viljelytavan mukaan. Maaviljelyssä optimaalinen pH on 6–6,8, kun taas kaikessa mullattomassa kasvatuksessa (myös aeroponiikassa, hydroponiikassa ja kookoskuituviljelyssä) se on 5,5–6,5. Miten tämä kaikki liittyy ravinteiden imeytymiseen? Ellet pidä pH-arvoja sopivalla alueella, kasvit eivät kykene hyödyntämään tarjolla olevia ravinteita ravinteiden määrästä huolimatta.

Tätä ongelmaa kutsutaan joskus ravinne-esten<\/a>, ja se voi syntyä myös liiallisesta lannoituksesta oikeallakin pH-alueella. Tarkista säännöllisesti kasvualustan pH, jos kasvatat maaperässä tai maaperän kaltaisessa alustassa (esim. kookoskuitu). Tämä onnistuu mittaamalla pH syöttövesien valumasta, tai käyttämällä maaperän pH-mittaria. Jos kasvatat hydroponisesti, pH-testaus on helppoa: kasta mittari liuokseen ja valumavesiin.

Vaikka niitä kutsutaan “mikroiksi”, ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin makroravinteet. Jokaisen kasvattajan tulisi varmistaa, että kasvi saa kaikki tarvitsemansa mineraalit voidakseen kasvaa iloisena ja terveenä. Pelkkien makroravinteiden antaminen kontrolloimatta mikroravinteita johtaa heikkoon kasviin, joka on alttiimpi tuholaisille ja hyönteisille. Jos haluat kasvattaa kasvisi täyteen potentiaaliinsa, tulee tarjota oikea sekoitus sekä mikro- että makroravinteita.