8 virhettä, jotka tulee välttää kasvattaessa kannabista hydroponisesti

• 1. Ph:n tarkistamatta jättäminen
• 2. E.c.-arvojen arvaaminen
• 3. Tippaletkujen asentamatta jättäminen
• 4. Ajastimen puuttuminen
• 5. Liian paksujen orgaanisten ravinteiden käyttö
• 6. Liian kylmän säiliön pitäminen
• 7. Huuhtelematta jättäminen
• 8. Tippaletkujen tukkeutuminen
• 9. Huoneessa käyminen valojen ollessa pois päältä
• 10. Liiallinen lehtien poistaminen
• 11. Halvan laitteiston ostaminen
• 12. Muita kasvatusvaihtoehtoja
• 13. Yhteenveto

Hydroponisilla järjestelmillä kasvatettaessa kannabiksen siemeniä on monia etuja: kaupallisen mittakaavan sadot, minimaalinen kasvualusta ja ravinteiden sekä kasvin kasvun nopein mahdollinen omaksuminen. Jos olet uusi hydroviljelyssä, on hyvä tietää kaikki virheet, joita ei kannata tehdä. Tässä artikkelissa käydään läpi kaikki huonot tavat, joita tulisi välttää, ja mitä ottaa huomioon seuraavan kerran, kun päätät kasvattaa hydroponisessa järjestelmässä. 

1. pH:n tarkistamatta jättäminen

pH-tason tarkkailu vedessäsi on erittäin tärkeää ravinneliuoksen imeytymisessä ja saatavuudessa. Hydroponisessa järjestelmässä kasvatettavat kannabikset vaativat pH-arvon 5.5–6.5, joka on optimaalinen. Jos arvo laskee alle 5.5:n, ravinteiden lukkiutuminen estää kasveja saamasta ravinteita. Kannabiskasvit voivat luonnostaan muuttaa veden pH:ta liikkumaan optimihaarukan sisällä.

Tarvitset pH-mittarin, joka antaa digitaalisen lukeman veden happamuudesta tai emäksisyydestä. On aina parasta lisätä ravinneliuos ensin ja sen jälkeen säätää pH oikealle tasolle pH ylös- tai alas-säädöllä. Varmista, että pH-kynäsi on kalibroitu oikein ennen käyttöä.

2. E.C.-arvojen arvaaminen

Ravinneliuoksen sähkönjohtavuus kertoo sen puhtaudesta. Korkeammat E.C.-arvot tarkoittavat, että kasvi saa enemmän suolapohjaisia kemikaaleja, joita lisätään yleensä kasvin kypsyessä ja kukkimisvaiheen 12/12 alkaessa. E.C.-mittari toimii samalla tavalla kuin pH-mittari – kastamalla mittarin liuokseen näet kätevästi, kuinka vahva ravinneseos on.

Jotkin lajikkeet sietävät suurempia E.C.-arvoja kuin toiset, joten älä oleta, että suurempi määrä ravinteita tekisi jokaisesta kasvista suuren ja terveellisen. Näppituntumalla kaataminen voi sopia orgaaniseen viljelyyn, mutta hydroponisessa kasvatuksessa vaaditaan ammattilaisen tarkkuutta.

3. Tippaletkujen asentamatta jättäminen

Tiputustikut ja tippaletkut helpottavat manuaalista kastelua merkittävästi. Tippakastelu varmistaa, että kasvualustaan tulee sama määrä nestemäistä ravinnetta jokaisella syöttökerralla, ja kun yhdistetään 15 minuutin ajastimeen, ruokintasykli pysyy mahdollisimman tasaisena.

Varmista, että tippaletkut on asennettu kunnolla kookokseen, kivivillaan tai hydrotoniin. Tarkista jokainen tippatikku puutarhassasi niin, ettei ravinneliuos roisku ulos. Tikku tulisi asettaa 7–10 cm syvyyteen kasvualustaan ja antaa sen tippua alaspäin. Kiertokäy koko puutarha ja varmista, että kaikki tippatikut ovat oikein kiinni. Muuten muiden tiputtimien virtausnopeus häiriintyy.

4.  Ajastimen puuttuminen 

Hydroviljelyssä yksi tärkeimmistä asioista on tasainen ravinneliuoksen virtaus, ajastettu ravinteiden syöttö ja säännöllisyys. Kaiken pitää tapahtua järjestelmällisesti hyödyntäen 15 minuutin jaksoajastinta. Kasvien ruokkimisen satunnainen ajoitus manuaalisesti on tehottomampaa kuin säännöllinen 2–5 kertaa päivässä tapahtuva ruokinta. Vain, jos käytössäsi on kierrättävä järjestelmä, jota voi pitää päällä 24/7 hydrotonin kanssa, ajastin ei ole välttämättä välttämätön. 

Ruokinta täsmälleen 15 minuuttia kerrallaan, pyrkien 2–3 ruokintakertaan päivässä kookoksessa ja kivivillassa vegetatiivisen vaiheen aikana, ja kasvattamalla 3–5 kertaan kukinnan aikana. Vara-ajastimen ostaminen on järkevää, sillä vikaantuva ajastin voi häiritä ruokintaa. Älä osta ajastinta, jossa on vain 30 minuutin jaksot – 15 minuuttia on normaali tippavetojen aika, ja kastelutiheyttä tulee lisätä valojen ollessa päällä.

5. Liian paksujen orgaanisten ravinteiden käyttö 

Hydroponisten ravinteiden valmistajat kehittävät tuotteensa tarkoituksella tietynlaisiksi – niiden partikkelikoko on paljon pienempi kuin orgaanisissa yhdisteissä, joten ne ovat heti käytettävissä. Orgaanisten ravinteiden käyttö tippa-avusteisissa järjestelmissä, deep water culture -viljelyssä tai N.F.T.-järjestelmissä aiheuttaa monta ongelmaa, joista pahin on tippaletkujen tukkeutuminen.

Orgaanisten ravinteiden käyttö hydroponisessa järjestelmässä, joka on suunniteltu mullattomille alustoille ja mineraalilannoitteille, on tehotonta ja vaikuttaa vain negatiivisesti tiputusjärjestelmän toimintaan. Aikaa myöten letkut tukkeutuvat ja niihin sekä säiliöön muodostuu aerobisia bakteereita. Näin voi syntyä vakavia ongelmia aina pumpun ja tippaletkujen tukoksista bakteereihin, tauteihin ja hyönteisten houkutteluun.

6. Liian kylmän säiliön pitäminen

Säiliön, jossa säilytetään ravinneliuos, tulisi olla hapekas ja lämmin. On kaksi asiaa, jotka kannattaa huomioida; optimaalinen lämpötila, jossa kasvin juuret viihtyvät. Liian kylmä, alle 20 astetta, on kasveille epämukavaa ja kaikki yli 22 Celsius-astetta voi edistää taudinaiheuttajien pääsyä juuristoon.

On suositeltavaa hankkia akvaarion lämmitin ravinnesäiliöön ja ylläpitää tasainen 20 asteen lämpötila. Juuret eivät ehkä kasva yhtä nopeasti tässä lämpötilassa, mutta estät haitallisten patogeenien syntymisen. Pidä aina ilmakivi säiliössä, jotta happea liukenee veteen ja säiliö pysyy raikkaana. Tarkista myös pumpun teho ja koko, jotta lämmitin toimii. Hyvä akvaarion lämmitin on hintava, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen. 

7. Huuhtelematta jättäminen

Hydroponinen kasvatus ei poista huuhtelun tarvetta. Kun annat hydroponisesti kasvatetuille kannabiksille mahdollisuuden käyttää ravinnevarastot loppuun, saat lopputulokseksi pehmeämmän maun ja kauniit syksyisin värit.

Kun huuhtelet kasvisi kunnolla, tuloksena on valkoinen, pehmeä tuhka jointtia poltettaessa, maksimimaku ja todella pehmeä kokemus keuhkoille. Entsyymien käyttö nopeuttaa huuhtelua ja hajottaa liukenemattomia suoloja. Huuhtelun tulisi kestää 14 päivää, tänä aikana kasvit näyttävät laajan väriasteikon merkkinä ravinteiden täydellisestä käytöstä ja puutoksesta.

8. Tippaletkujen tukkeutuminen

On helppo huomata suolakertymät hydroponisista ravinteista tippaletkuissa. Järjestelmän, pumpun ja letkut tulee puhdistaa huolellisesti ylläpitääksesi täyttä tehokkuutta. Useat ravinnevalmistajat tarjoavat puhdistustuotteita hydrojärjestelmiin – valitsitpa minkä tahansa, noudata ohjeita ja pese järjestelmä niin puhtaaksi, ettei yhtään suolakertymää näy. On hyvä idea puhdistaa järjestelmä kunnolla ennen seuraavaa kasvatuskierrosta. Anna järjestelmän kierrättää puhdistusainetta jonkin aikaa.

9. Huoneessa käyminen valojen ollessa pois päältä

Ymmärrämme hyvin, kuinka jännittävää kannabiksen kasvatus on eritoten aloittelijoille. Yksi merkittävimmistä virheistä on kuitenkin mennä kasvatustilaan valojen ollessa pimeänä. Tämä aiheuttaa helposti valovuotoja, jotka käytännössä ovat usein väistämättömiä jos ovia tai telttoja avataan pimeäsyklin aikana. Valovuodot voivat aiheuttaa useita ongelmia – pahimpana riskinä kasvien muuttuminen hermafrodiiteiksi. Hermafroditismi kannabiksella on evoluutinen piirre, jolla villi kasvi voi turvata genetiikkansa jatkumisen. Kun kasvi "hermaantuu", se tuottaa sekä naaras- että hedelmöittäviä elimiä, ja muutamassa viikossa vain yksi kasvi voi pölyttää koko suurenkin sadon. 

Jos epäilet jonkin kasveistasi muuttuneen hermafrodiitiksi, eristä se muista kasveista. Jos siinä on vain muutama siitepussukka, voit poistaa ne varovasti ja toivoa, ettei lisää ilmesty. Jos pusseja on paljon, paras vaihtoehto on hävittää koko kasvi ja toivoa muun sadon pelastuvan.

10. Liiallinen lehtien poistaminen

Lehtien poisto eli defoliointi tarkoittaa sormenlehtien poistamista, jotta kasvi voi ohjata ravinteita kukituskohtiin. Tämä voi olla hyödyllistä sadolle ja potentille, mutta aloittelijan tulee olla erittäin varovainen kuinka paljon poistat ja miten sen teet. Defoliaatiotyylejä on useita, kuten lollipoppaus, toppaus ja äärimmäinen schwazzing (jota emme suosittele edes kokeneille kasvattajille). 

Pääsääntöisesti ei kannata poistaa yli 25 % lehdistä kerralla ja poisto tulee tehdä hyvin varovasti. Kokeneet kasvattajat voivat käyttää "nipistä ja vedä" -menetelmää, mutta suosittelemme hyvää, terävää saksiparia. Autoflowering-kannabiksilla defoliointia ei tulisi tehdä lainkaan – ne eivät ehdi palautua stressistä eikä sato tai potentti parane, vaan todennäköisesti päinvastoin.

11. Halvan laitteiston ostaminen

Tämä pätee kaikkiin kasvatusmenetelmiin, mutta erityisesti hydroponiseen kasvatukseen. Verkossa myydään paljon huonolaatuista tavaraa (tuijotamme sinua eBay!), ja omasta kokemuksesta voimme varmasti sanoa, että säästäminen laitteissa tuo vain kuluja pitkällä aikavälillä. Säästä mieluummin laatutavaraan, koska ennemmin tai myöhemmin halpa laite menee rikki – ja se voi pilata koko sadon. Ota tästä vinkistä vaari ja panosta kunnollisiin välineisiin.

12. Muita kasvatusvaihtoehtoja

Siinä olivat kaikki suurimmat kompastuskivet hydroponiseen kasvatukseen. Suurin osa niistä on helppo välttää ja harjoittelemalla sinusta tulee hydroammattilainen nopeasti. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei hydroponinen kasvatus ole ainoa vaihtoehto.

Hydroponiikalla saavutetaan usein nopeampi kasvu, suurempi potentti ja hieman parempi sato kuin orgaanisessa kasvatuksessa – mutta nopeus ja sato eivät ole kaikki kaikessa. Tutkimuksessa, jossa ihmisille tarjottiin sokkotestissä erilaisia lajikkeita, voitot veivät monimutkaisimmat ja täyteläisimmät terpeeniprofiilit. Tämä todistaa, että kannabiksen nautinto liittyy enemmän tuoksuun ja makuun kuin vain vahvuuteen. Entä miten kasvatat maukkainta ja aromikkainta kukkaa? Orgaanisella viljelyllä.

Orgaaninen kannabiksen kasvatus

Orgaaninen kasvatus on ollut olemassa aikojen alusta asti. Kasvattaja ei syötä ravinteita suoraan kasville, vaan rakentaa ravinnepitoisen maaperän täynnä orgaanista ainesta ja mikrobeja, jotka muokkaavat ravinteet kasvin käyttöön. Menetelmä kannustaa hyödyllisiä mikrobeja, jotka varmistavat kasvin juuriston hyvinvoinnin ja hengityksen. Orgaaninen kasvatus on lähellä ekosysteemin luonnollista toimintaa ja lisää oman osuuden prosessin monimuotoisuuteen, verrattuna hydroponiikkaan. Sillä voidaan hienosäätää makuprofiilia paljon enemmän kuin hydroviljelyssä.

Orgaaninen kasvatus myös vähentää hydroponiikan vaivaa – ei enää lukemattomia ravinneseoksia, TDS:n tai E.C:n mittailuja, säätämistä täydellisyyteen asti. Orgaanisessa viljelyssä maaperä (mikrobeineen) hoitaa kasvin tarpeet. Saatat joutua lisäämään hieman kompostia tai orgaanista lannoitetta kasvun aikana, mutta muuten prosessi on paljon helpompi ja anteeksiantavampi. Yksinkertaisimmillaan lisäät hidasliukoista lannoitetta puolivälissä kasvua – se riittää.

Kookoskuitu

Kookoskuitu on kuin taikainen kasvualusta, tarjoten paljon sekä hydroponisen että orgaanisen viljelyn etuja ilman suurta vaivaa. Kookoskuitu valmistetaan kookospähkinän kuorista, jauhetaan ja steriloidaan sekä pakataan kasvatuspusseihin. Kookos tarjoaa samoja etuja kuin hydroponiikka: on hyvin hapekas (nopea kasvu) ja pitää kosteuden hyvin. Toisin kuin maa, kookos on täysin inertti, eikä siinä ole mikrobielämää – saat siis täyden hallinnan ravinteisiin.

Tämä mahdollistaa ravinneliuoksen syöttämisen kuten hydroponiikassa, mutta ilman suuria ravinnesäiliöitä tai pH-säätöjä. Kyllä, liuosta pitää edelleen sekoittaa muutaman päivän välein, mutta et tarvitse hienoja pumppuja tai automatiikkaa. Kookoskuitu on erinomainen lähtökohta jokaiselle, joka haluaa perehtyä hydroviljelyyn.

13. Yhteenveto

Hydroponinen kasvatus on vaativa harrastus, jossa on edettävä ammattimaisesti ja puhtaasti. Oikominen koituu usein kalliiksi ennen kuin huomaatkaan, että kunnon tekeminen kannattaa. Onnea seuraavaan hydroprojektisi – muista noudattaa edellä mainittuja ohjeita menestyksen takaamiseksi!