Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää hasiksesta

• 1. Mitä on hasis?
• 2. Hasiksen historia
• 2. a. Hasis ja tupakka
• 3. Hasiksen valmistuksen historia: ketama-rummut ja charas
• 3. a. Ketama-rummut
• 3. b. Charas
• 4. Miten hasis valmistetaan nykyään
• 4. a. Kuivasuodatus (dry sift)
• 4. b. Vesihasis (bubble hash, water hash)
• 4. c. Kuivajäähasis
• 5. Hasiksen laatu: parhaat ja huonoimmat luokat
• 6. Pesukoneen käyttö hasiksen valmistuksessa
• 7. Mikä ero: hasis vs marihuana
• 8. Vinkit homeettoman hasiksen säilytykseen
• 9. Hasis nykypäivänä
• 10. Yhteenveto

Hasis saa alkunsa kannabiksen siemenistä, tietenkin, mutta sen tarkka alkuperä on yhä mysteeri. Tiedämme kuitenkin, että sitä on käytetty uskonnollisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin arabikulttuureissa jo tuhansia vuosia. Tämä konsentraatti levisi nopeasti ympäri maailmaa, erityisesti Eurooppaan, joka on nykyään suurin hasiksen kuluttaja. Jatka lukemista saadaksesi tietää lisää hasiksen ja marihuanan eroista, kuinka valmistaa hasista ja paljon muuta!

1. Mitä on hasis?

Hasis valmistetaan erottamalla trichomit, eli hartsirauhaset, joissa sijaitsee kaikki yhdisteet kuten terpeenit, kannabinoidit ja flavonoidit, joita löytyy kannabiskasvista. Tämän prosessin jälkeen päädyt puhtaisiin trikomeihin, jotka ovat huomattavasti vahvempia kuin kannabiksen kukinnot.

Tätä hartsin erottelun prosessia on harjoitettu vuosisatojen ajan ja sitä on käytetty erilaisista syistä ympäri maailmaa.

2. Hasiksen historia 

Voidaan sanoa, että hasiksen historia on yhtä pitkä kuin kannabiksen, sillä hasis valmistetaan kannabiksen kasvin trikomeista. Tuhansia vuosia kannabista on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin ja sen erittäin vahvoja kuituja on hyödynnetty kankaiden valmistuksessa.

Kiinnostavinta hasiksessa on, kuinka vähän alkuperästä todella tiedämme. Netistä löytyy paljon spekulaatioita, mutta tarkkaa päivämäärää ei ole. Voimme kuitenkin arvella, että hasis kehitettiin noin 9000 eaa. Intiassa. Vanhin tapa valmistaa tätä 9000 eaa. hasista oli hyvin yksinkertainen mutta tehokas. Trikomit irrotettiin käyttämällä punottua nahkaa käsivarren sisäpuolella — ihmiset kävelivät kannabispellolla ja sivelsivat varovasti kasvin kukintoja käsivarsillaan.

Kävelyn jälkeen nahan pinnalle kertyi runsaasti öljyrauhasia. Näiden trikomeiden keräämiseen käytettiin pientä metallista veistä, jolla öljyrauhaset kaavittiin nahasta. He eivät käyttäneet käsiään, koska pihkan käsittely käsin on hankalaa ja lämpö sekä paine voivat hajottaa trikomit, jolloin maku ja aromi kärsivät.

On vaikea sanoa tarkalleen milloin hasis ilmestyi, mutta dokumentteja löytyy jo 900-luvulta Arabiasta. Tuolloin hasista käytettiin syömällä, ja se oli jo hyvin levinnyt. Myös kirjallisuudessa löytyy viitteitä hasikseen, kuten "The Tale of the Hashish Eater" 1001 Arabian Taraa -kokoelmasta. Tarinassa mies, joka tuhlasi kaiken rahansa naisiin, söi hasista uneksien rikkaudesta.

Kun hasis levisi, syntyi lisää tarinoita, kuten myytti hashashineista (salamurhaajat), joka sai alkunsa 1000-1200-luvuilla. Tarinan mukaan persialaiset salamurhaajat polttivat hasista ennen tehtäviinsä lähtöä, mistä sanotaan sanan 'hasis' juontavan juurensa.

1300-luvulla Marco Polo vahvisti tarinat hashashineista ja kertoi hasiksen käytön olleen laajalle levinnyt kiinnostuksen kohde myös Euroopassa.

1800-luvulla hasis saapui Eurooppaan, erityisesti Egyptin sotaretkistä palanneiden joukkojen mukana. Lääkärit ja kasvitieteilijät alkoivat mainostaa hasiksen terveyshyötyjä ja kiinnostus kasvoi nopeasti.

Vuonna 1839 Intiassa työskennellyt lääkäri julkaisi tutkimuksen kannabiksen ja hasiksen käytöstä useiden sairauksien hoidossa. Vain vuotta myöhemmin useat lääkärit alkoivat käyttää hasista lääkkeiden sijasta ja suositella sitä potilailleen. Pian hasiksen käyttö Euroopassa kasvoi huomattavasti.

Kysynnän kasvaessa myös huumekauppa lisääntyi ja heräsi kysymys: aiheuttaako hasis riippuvuutta? Pian huomattiin, ettei hasis itsessään ole addiktoivaa, mutta laadun lasku ja voimakkuuden vaihtelu saattoivat johtaa riippuvuuteen ja mielenterveysongelmiin.

1800-luvulla hasiksen haitallisuudesta tuli tunnetumpaa, ja ihmiset kiinnostuivat vaihtoehdoista kuten rokotteista, aspiriinista ja kloorihydraatista, mikä vähensi hasiksen käyttöä. Sitä käytetään kuitenkin edelleen laajasti uskonnollisissa rituaaleissa, lääkinnällisiin tarkoituksiin ja viihteellisesti ympäri maailmaa.

Hasis ja tupakka

Hasista ei aina ole poltettu kuten nykyisin. Vaikka polttaminen on tehokkain tapa kuluttaa hasista, se yleistyi vasta 5000–3000 eaa. Kasvien polttaminen oli harvinaista, kunnes eurooppalaiset löysivät tupakan. Vaikka tupakka tunnettiin jo ennen vuotta 5000 eaa., sen käyttö alkoi yleistyä vasta myöhemmin ja silloin ymmärrettiin, että kannabista voi myös polttaa.

3. Hasiksen valmistuksen historia: Ketama-rummut ja Charas

Kuten ehkä tiedät jo, hasis ei ole vain yhdestä paikasta lähtöisin, vaan sen erilaiset käyttötavat ovat synnyttäneet useita valmistustapoja. Miten hasista siis tehdään? Tapoja on monia.

Ketama-rummut 

Marokko on yksi suurimmista hasiksen tuottajamaista. Pienessä, alle 1500 asukkaan Ketaman kylässä on yli 10 kilometrin alue, jossa kannabis kasvaa vapaasti. Kylästä sanotaan tulevan maailman parhaat hasikset.

Ketamassa hasista on valmistettu viidennestätoista vuosisadasta lähtien, ja tuotoksissa yhdistyvät parhaat maut ja laatu. Mutta miten hasis Ketamassa valmistetaan? Näin se tapahtuu.

Berberit, alueen hasiksen valmistajat, kuivattavat kannabiksen ulkona kylmässä, jotta hartsi irtoaa helposti. Sitten he käyttävät yksinkertaisia muoviämpäreitä, jotka peitetään nailonverkolla. Kannabis asetetaan verkon päälle ja koko setti peitetään, jottei hartsi karkaa.

Sitten perinteisesti koko perhe osallistuu rituaalimaiseen käsittelyyn, jossa kannabista hakataan puukepeillä kuin rumpua (tästä nimi). Se on olennaista elannon kannalta, sillä heidän toimeentulonsa riippuu hasiksen myynnistä.

Perinteen mukaan hasis viimeistellään kahdella tavalla: joko lämmön avulla aktivoimalla yhdisteet, jolloin tuloksena on tummaa ruskeaa hasista (yleinen vientituote), tai sitten “siitepölyä” pakastamalla, jolloin tulos on kiefin kaltaista.

Charas 

Charas on käytännössä käsintehtyä hasista. Sitä valmistetaan pääosin Afganistanissa, Pakistanissa, Nepalissa ja Intiassa, jossa kyseessä on yksi suosituimmista huumausaineista.

Tämä konsentraatti on samanlainen kuin Ketaman hasis, mutta toisin kuin Ketaman hasis, Charas valmistetaan tuoreista kannabiskasveista.

Charaksen teko on yksinkertaista, sillä se tehdään hieromalla kasveja käsin, mutta aikaa vievää; Yhden 7g hasisannoksen valmistus käsin vie noin 8 tuntia, mutta mitä hitaampi työskentely, sitä parempi lopputulos.

Perinteen mukaan valitaan parhaat kukinnot elävistä kasveista, irrotetaan suuret lehdet ja sitten nupullisia kukkia hierotaan käsien välissä, kunnes hartsi tarttuu ihoon. Kun kämmenet ovat paksun hasiskerroksen peitossa, sitä raaputetaan, puristetaan ja pyöritetään palloiksi.

On olemassa myös muita tapoja valmistaa charasta. Esimerkiksi jotkut tuottajat pukeutuvat nahkaan ja kävelevät kannabiskasvien seassa, jolloin trikomit tarttuvat nahkaan. Käsintehdyn Charaksen laatu on kuitenkin parempi, kun käytetään valikoituja kukkia ja työskentely hitaasti.

Charasia voi löytää myös temppelipalloina, joissa käytetään lämmitettyä keraamista lautasta pyörittämiseen. Tällä tavoin aktivoidaan yhdisteet ja saadaan kiiltävä pinta, jonka jokainen hasiksen käyttäjä tuntee.

4. Miten hasis valmistetaan nykyään

Kuten monessa muussakin asiassa, ihmiset ovat mukauttaneet hasiksen valmistusmenetelmät omaan arkeensa ja prosessit ovat kehittyneet paljon. Tässä esittelemme tämän hetken yleisimmät tavat.

Kuivasuodatus (Dry sift) 

Kuivasuodatuksen prosessi on hyvin samanlainen kuin Ketamassa. Kannabista hierotaan nailonverkon tai -seulan päällä, jolloin hartsi pääsee läpi, mutta kasvimateriaali jää seulan ylle.

Prosessi alkaa levittämällä kuiva kannabis nailonseulan päälle. Sitten hierotaan kasvia verkkoa vasten muutaman minuutin ajan, kunnes pohjalle kertyy hyvä määrä kiefiä.

Prosessi voidaan toistaa 3 kertaa, mutta laatu heikkenee jokaisen käsittelyn myötä. Kun olet tyytyväinen tuottamaasi kiefiin, voit kerätä sen esimerkiksi pankkikortilla.

Lopputuloksena saat kiefiä, ja sen voi kääntää hasikseksi puristamalla esimerkiksi siitepölypuristimella tai käyttämällä lämpöä.

Vesihasis (Bubble Hash, Water Hash)

Vesihasis on toinen tapa valmistaa hasista. Kun opetamme vesihasiksesta, suosimme termiä jäävesihasis, jotta visuaali avautuu helpommin. Voit tehdä sen käsin tai käyttää “hash washer” -pesuria, mutta molemmissa käytetään vettä, jääpaloja ja agitaatiota trikomeiden irrottamiseen kasvimateriaalista.

Vesi ja kannabis jäädytetään ensin, jotta hartsin irrotus helpottuu, ja sitten niitä ravistellaan, jolloin trikomit irtoavat ja painuvat pohjalle, kun taas kasvimateriaali kelluu pinnalla. Vesi valutetaan useamman suodatinpussin läpi, jolloin trikomit erotellaan kokonsa mukaan.

Kun trikomit on kerätty suodatinpusseihin, ne erotellaan laadun mukaan (siksi useita pusseja) ja kuivataan. Tuloksena on jälleen kiefin kaltaista tuotetta, jonka voi puristaa tai lämmittää ruskeaksi hasikseksi.

Kuivajäähasis  

Kuivajäähasis on periaatteessa yhdistelmä vesihasista ja kuivasuodatusta. Tässä prosessissa käytetään bubble bag -suodatinpusseja kuten vesihasiksessa, mutta samalla noudatetaan kuivasuodatuksen tekniikkaa.

Kuivajäähasiksen valmistus: jäädytä kannabis ja laita se haluamaasi suodatinpussiin yhdessä kuivajään kanssa.

Kuivajään avulla trikomit irtoavat helposti kasvimateriaalista ja ravistamalla erottuvat hartsirauhaset kulkevat suodattimen läpi ja lopputuote muistuttaa kuivasuodatusta ja vesihasista.

Kuten aiemmin mainittiin, jos haluat valmistaa ruskeaa hasista, se tulee vielä puristaa ja lämmittää. Vaihtoehtoisesti voit tehdä hasisöljyä kiefistä, joka on aivan omanlaisensa prosessi.

5. Hasiksen laatu: parhaat ja huonoimmat luokat

Aivan kuten laadukkaat pihvit, myös hasiksella on laatuluokitus, jolla määritellään tuotteen laatu. Eri laatuasteet soveltuvat eri käyttötarkoituksiin. 

Yksi- ja kaksitähtinen hasis

• Nämä ovat kaksi huonolaatuisinta laatua
• Korkea kasvimateriaalin pitoisuus/hyvin tumma tai vihreä
• Tunnetaan myös nimellä 'farmer grade hasis' 
• Käytetään usein syötävissä

Kolmen ja neljän tähden hasis

• Parempi kuin yksi- ja kaksitähtinen
• Pieni määrä kasvimateriaalia vielä jäljellä
• Kutsutaan myös "half melt" -hasikseksi
• Soveltuu hyvin käytettäväksi kulhossa muiden tuotteiden päällä, tai isompina määrinä puristettuna huippulaatuiseen hasisrosiniin
                                          

Viiden ja kuuden tähden hasis

• Paras laatu, jota voit ostaa tai valmistaa
• Ei lainkaan kasvimateriaalia, pelkät trikomin päät
• Kutsutaan "full melt" -hasikseksi
• Parasta höyrystettynä matalassa lämpötilassa maun säilyttämiseksi
• Kuusitähtinen hasis ei jätä mitään jäämiä laitteeseesi

6. Pesukoneen käyttö hasiksen valmistuksessa

Jos haluat tehdä vesihasista mutta et omista "hash washer" -laitetta, voit käyttää tavallista pesukonetta. Se ei ole suositeltavaa jos tavoitteena on huippulaatuinen hasis, mutta satunnaiseen omaan käyttöön se käy.

Näin teet hasista pesukoneessa vaihe vaiheelta!

Vaihe 1

Varmista, että kaikki on puhtaita ja täytä kone kylmällä vedellä ja jäällä. Suosittelemme 20–40 litraa vettä ja 1,5–2,5 kg jäätä koneen koosta riippuen.

Vaihe 2

Laita kannabis koneeseen, käytä suodatinpussia, jossa on vetoketju, ettet menetä arvokasta hartsia.

Vaihe 3

Lisää jäätä suodatinpussin päälle, jotta kannabis pysyy uppoutuneena pesun aikana.

Vaihe 4

Liota kannabista 5 minuutin ajan, käynnistä kone 10–20 minuutiksi ja järjestä suodatinpussit ämpäriin niin, että voit erotella hartsin koon mukaan.

Vaihe 5

Varmista, että poistoletku ohjaa veden suodatinpusseihin ja valuta vesi ämpäreihin. Huuhtele suodatinpussit niin, että massa kerääntyy keskelle.

Vaihe 6

Kauho kiefi ylös ja anna sen kuivua, sitten voit haluamallasi tekniikalla tehdä siitä hasista.

7. Mikä ero: hasis vs marihuana

Vaikka hasis ja kukka tulevat samasta kannabiskasvista, on niiden välillä selviä eroja, kun verrataan hasista ja marihuanaa. 

Muut kuin voimakkuus, polttotavat eivät juurikaan eroa – molempia voi polttaa sätkässä, bongissa, piipussa tai vaporisaattorissa, mutta hasis on huomattavasti vahvempaa.

Hasis sisältää paljon enemmän THC:tä kuin kannabiksen kukinnot, koska hasiksessa hartsit erotellaan kasvista ja kasvumateriaali jää pois. Kukkien THC-pitoisuus on yleensä 20–25%, mutta hasiksessa pitoisuus saattaa olla jopa 60%.

Tämä tarkoittaa, että tarvitset paljon vähemmän hasista kuin kukkaa saavuttaaksesi psykoaktiiviset vaikutukset, sillä hasis on tiivistetty versio niistä kannabinoideista joita kannabikselta kaipaamme.

8. Vinkit homeettoman hasiksen säilytykseen

Aivan kuten kannabiksen kukinnot, myös hasis voi homehtua jos sitä ei säilytetä oikein. Tässä parhaat vinkkimme homeen estoon.

#1 Estä home kasvuvaiheen aikana

Hyvä ilmanvaihto on paras tapa estää homeen muodostuminen kasveille. Liiallinen kastelu nostaa kosteutta ja helpottaa homeen syntyä, joten varmista riittävä ilman kierto. Kukinnan aikana tee kevyttä lehtien poistoa, jotta kosteus ei jää lehtien alle. Sääntönä kukinnan aikana: läpinäkyvyys kasvin läpi on hyvä merkki. Jos kasvi on erittäin tiheä kukinnan aikaan, riski botrytiksen eli bud rotin syntymiselle kasvaa.

#2 Kuivata ja kypsytä hasis oikein

Useimmiten home johtuu kosteudesta hasiksessa, joten varmista oikea kuivaus ja kypsytys. Paras ympäristö olisi 35% ilmankosteus ja lämpötila 12°C.

#3 Säilytä hasis oikealla tavalla

Vältä lämpimiä paikkoja, säilytä hasis viileässä. Säilytä tiiviissä ilma-astiassa, jotta ilman mukana kulkeva home ei pääse tuhoamaan tuotetta. Jos mahdollista, säilytä jääkaapissa, erityisesti pidempiaikaisessa varastoinnissa. Muista aina laittaa hasis jääkaappiin takaisin käytön jälkeen, sillä muuten se voi pehmetä ja murentua rakenteeltaan. Tämä tuhoaa terpeenipitoisuuden ja itsessään tuotteen maku heikkenee.

9. Hasis nykypäivänä

Nyt on käyty läpi hasiksen pitkä ja monivaiheinen historia sekä modernit valmistusmenetelmät. Yksi suuri osa-alue on kuitenkin vielä käsittelemättä: ekstraktit. Ekstraktit? Jos hasis on Pikachu, ekstraktit ovat Charizard. Ei hätää, vaikka Pokémon-huumori menisi yli, tarkoituksemme on vain korostaa: ekstraktit ovat hasiksen moderni evoluutio, ja niillä on iso osuus nykyajan markkinoista. Arviolta 80 % kaikista laillisissa dispensaarioissa myytävistä tuotteista Pohjois-Amerikassa on ekstrakteja, ja määrä kasvaa koko ajan.

Mitä ekstraktit oikein ovat, miten niitä tehdään ja miten ne eroavat perinteisestä hasiksesta? Kannabisekstrakteja on monessa muodossa, mutta ne jaetaan kahteen kategoriaan: liuottimettomiin ja liuotinperusteisiin.

Liuottimeton uutto

Kuten yllä mainittu, hasis (tai ekstraktit) on lähinnä trikomeita, jotka on irrotettu kasvimateriaalista. Perinteiset valmistusmenetelmät, kuten käsinhieronta, kuuluvat liuottimettomaan ryhmään. Muita muotoja ovat bubble hash ja kiefin seulonta, mutta nykyään käytössä on todella paljon muitakin prosesseja. Kannabisalan kehitys viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut huimaa, sekä tiedon että sen soveltamisen osalta.

Elämme todellista kannabiskulttuurin ja -teknologian renessanssia, mikä näkyy erityisesti ekstraktien saralla. Yleisintä liuottimetonta uuttoa nykyään on Rosin-uutto.

Rosin-hasis selitettynä

Rosin-uutto on erittäin yksinkertainen prosessi, jossa trikomit irrotetaan kasvista ilman liuottimia. Sen suosio on kasvanut viime vuosina yksinkertaisuutensa ja pienen aloitusinvestointinsa vuoksi (tarvitset vain kukintoa, leivinpaperia ja Rosin-puristimen – tai pienen mittakaavan raudat). Prosessi on helppo: ota nugetti tai trimmiä, kääri se leivinpaperiin, laita Rosin-puristimeen (tai suoristusraudan väliin), lämmitä sopivaan lämpötilaan ja purista.

Paina kasvia levyjen välissä muutaman sekunnin ajan kunnon paineella. Avatessa löydät rosin-uutteen, joka on valmista käytettäväksi tai säilöttäväksi. Mitä rosin-extract käytännössä on?

Kun kukka puristetaan levyjen välissä, trikomit sulavat ja pursuavat ulos. Tämä neste on rosin-extractia, jota voidaan vielä puhdistaa kasvimateriaalin osista konsentraatin laadun parantamiseksi. "Rosin Budder" on rosin-extractin muoto, jossa uutetta vatkataan vaaleaksi ja kuohkeaksi vahaksi.

Liuotinperusteiset uuttomenetelmät

Liuotinperusteinen uutto tarkoittaa kemiallisen aineen (esim. alkoholi, butaani, CO2) siivilöimistä kasvimateriaalin läpi trikomien irrottamiseksi. Lopputuote voi olla öljymäinen, vahamainen tai jotain näiden välistä. Liuotinperusteinen uutto jaetaan kahteen pääryhmään — hiilivetypohjaisiin (butaani, propaani, heksaani jne.) ja ei-hiilivetypohjaisiin eli etanolipohjaisiin. Pääasiallinen ero on uuttoon tarvittava paine. Hiilivetypohjaisilla menetelmillä käytetään usein 50–150 PSI:n painetta, jolloin trikomit liukenevat täydellisesti ja kasvimateriaali jää taakse.

Yleisin käytetty liuotin on butaani, jota käytetään myös sytytysnesteenä. Tämä kuulostaa vaaralliselta (ja voikin olla, jos tehdään väärin), mutta oikein toteutettuna lopputuote on ihmisravinnoksi turvallinen.

Etanoliuutto ei vaadi painetta ja on vähemmän syttyvää kuin hiilivedyt — mutta etanolin positiivisen sähkövarauksen vuoksi se irrottaa paljon myös epätoivottuja sivutuotteita (kuten klorofylliä ja luonnollisia vahoja), mikä heikentää lopputuotteen laatua. Siksi suurin osa tuottajista käyttää pääasiallisesti butaania. Tätä tuotetta kutsutaan nimellä BHO eli "Butane Hash Oil". Lopputuote voi olla öljyä, vahaista tahnaa tai mitä vain seuraavista:

• THC-kide (THC Diamonds) – puhtain mahdollinen, jopa 99,9% THC
• Wax (vaha) – yleisin konsentraattimuoto markkinoilla
• Honeycomb (Pie Crust) – kultaisen röyhelöinen/
• Budder – pehmeä, öljyinen ja notkea vaha
• Crumble – mureneva versio budderista
• Terp Sauce – terpeenirikas sivutuote THC-diamondseja tehtäessä

Mikä menetelmä on paras?

Vastaus: se riippuu. Rosin-uutto nähdään yleensä turvallisimpana ja yksinkertaisimpana tapana uuttaa kannabista, koska liuottimia tai kemikaaleja ei jää käyttäjän elimistöön. Liuotinperusteisilla menetelmillä lopputuotteita voi olla enemmän ja niiden kirjo on laajempi, ja kun prosessi tehdään oikein, ei turvallisuudessa ole ongelmaa.

Entä live resin?

Live resin on liuotinperusteinen uuttomenetelmä, mutta yksi tärkeä ero on: kun useimmat uuttomenetelmät käyttävät kuivattuja ja kypsytettyjä kukkia, live resin tehdään tuoreista jäädytetyistä kukista. Näin tuote on paljon aromaattisempi, koska terpeenit eivät tuhoudu kypsytyksessä. Haittapuolena on, että tätä varten tarvitaan paljon enemmän kasvumateriaalia, ja siksi live resin on perinteiseen BHO:hon verrattuna usein kalliimpaa. Valinta on täysin sinun – kokeile rohkeasti, jotta löydät suosikkisi!

10. Yhteenveto

Hasis ei ole todellakaan mikään uusi tuote, vaan sitä on valmistettu ja käytetty jo tuhansien vuosien ajan. Vaikka nykyään saatavilla on monenlaisia uusia kannabistuotteita, kuten shatter, moonrocks tai THC Timantit, on hasis edelleen maailman suosituin kannabistuote.

Jos tiedät lisää hasiksen historiasta tai haluat jakaa vinkkejä muille hasisvalmistajille, jätä kommentti alle!

Ulkoiset lähteet

1. Marijuana and hashish: perspectives on cannabis. - Chaléard, Jean-Louis. (2019). 
2. Hashish traffickers, hashish consumers, and colonial knowledge in Mandatory Palestine. Middle Eastern Studies. - Ram, Haggai. (2016).