Lihota kukintosi – Paras sato ikinä

• 1. Valon intensiteetti
• 1. a. Valospektri
• 2. Lämpötila, kosteus ja ilmankierto
• 2. a. Optimaalinen ilmankierto tuottaa tiiveimmät kukat
• 3. Ravinteet
• 3. a. Makroravinteet
• 3. b. Mikroravinteet
• 3. c. Ph-arvo
• 3. d. Synteettiset ravinteet
• 3. e. Orgaaniset ravinteet
• 3. f. Tiiviyttä lisäävät lisäravinteet ja boosterit
• 4. Kasvien koulutus
• 4. a. Low-stress training
• 4. b. Sitou­tekniikka
• 4. c. Screen of green (scrog)
• 4. d. High-stress training
• 5. Sadonkorjuu oikeaan aikaan
• 5. a. Emit
• 5. b. Kellastuvat lehdet
• 5. c. Trikoomien tila
• 6. Oikea genetiikka
• 6. a. Indica-dominantti vs sativa-dominantti
• 6. b. Kukintojen geneettiset rajat
• 7. Kuinka kasvattaa isoja kukkia?
• 8. Yhteenveto

Monet tekijät vaikuttavat siihen, kuinka paksuja ja hartsirikkaita kukintosi lopulta ovat. Tässä vuoden 2026 artikkelissa kerromme, miten saat kasvatettua suuremmat kukat kukintavaiheessa, mitä ottaa huomioon ja miten vältät pienet, vähäsatoiset popcorn-kukinnot. 

Kukkiesi laatu riippuu ravinteista, valosta, kannabiksen siementen laadusta sekä kasvuolosuhteista – käydään kaikki läpi ja varmistetaan, että kaikki on kunnossa, jotta seuraava kasvatuskierros tuottaa tiiviimmät ja muhkeimmat kukinnot.

1. Valon intensiteetti 

Valo on tärkein tekijä kukkien tiiviyden lisäämisessä, sillä valo mahdollistaa kannabiksen sokerien tuotannon fotosynteesin kautta, mikä puolestaan saa kasvin kasvamaan. Kaikki valot eivät kuitenkaan toimi paremmin – oikea valon voimakkuus on tarpeen suurten, tiheiden kukkien saamiseksi.

Ulkokasvattajien ei tarvitse olla tästä yhtä huolissaan, koska he kasvattavat auringonvalossa, joka on kasveille paras mahdollinen valo. Tietysti valon määrä vaikuttaa myös ulkona, mutta kunhan kasvatat oikeaan vuodenaikaan, pärjäät mainiosti.

LED-valoissa pelkkä wattiluku ei kerro koko totuutta valon määrästä. Suosittelemme käyttämään PAR-mittaria ja huomioimaan seuraavat PPFD-tasot kasvuvaiheittain:

* Taimivaihe: 100–300 μmol/s

* Kasvuvaihe: 400–700 μmol/s

* Kukintavaihe: 800–1000 μmol/s

Sisätilakasvattajat voivat valita useista valaisintyypeistä – nykyään on helppo löytää lamppuja ja LED:eja jokaiseen telttaan ja tarpeeseen, jokaisessa on omat plussat ja miinukset, joten kannattaa tutkia vaihtoehtoja ennen kalliiden laitteiden ostoa. Ammattimaiset kasvattajat suosivat noin 1000w/m2 parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Kaikilla koti­kasvattajilla tämä ei ole mahdollista, mutta kannattaa antaa vähintään 100w per kasvi tiivimmän kukinnan saavuttamiseksi. 

Valospektri

Myös valospektri vaikuttaa kukkien tiiviyteen. Jokainen aallonpituus näkyvän valon spektrissä osallistuu kannabiksen kasvuun eri tavoin.

Kuten tiedät, lamput (MH ja HPS) eivät tuota täydellistä spektriä. MH-lamput tuottavat sinistä valoa ja HPS-lamput punaista. Siksi metalli­halidilamppuja käytetään kasvuvaiheessa ja HPS-lamppuja kukintavaiheessa.

LED-valojen kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole, koska useimmat LEDit tuottavat lähes koko spek­trin, mikä on ratkaisevan tärkeää tiiviiden kukintojen saavuttamisessa – jokaisella aallonpituudella on oma vaikutuksensa kasvin kasvuun.

Vihreä/sininen (Green/blue) aallonpituus (490–570nm)

Nämä ovat kriittisiä kasvuvaiheessa, koska ne tehostavat kasvua ja vedenottoa.

Keltainen aallonpituus (570–585nm)

Nämä kannustavat kasveja venymään ja aloittamaan kukinnan; kasvi käyttää niitä valoreseptorien aktivoimiseen – näin syntyy tiiviimmät kukat ja parempi sato.

Punainen aallonpituus (520–720nm)

Nämä viestivät marihuanakasvillesi syksyn lähestyvän; se lisää hartsin tuotantoa ja kasvattaa kukinnon kokoa.

2. Lämpötila, kosteus ja ilmankierto

Kasvuolosuhteilla on suuri merkitys kukkien tiiviyteen; kannabiskasvit viihtyvät parhaiten 18–29°C:ssa ja suhteellisessa kosteudessa, joka alkaa 80 %:sta ja laskee hiljalleen aina 30 %:iin kukinnan lopussa. Nämä olosuhteet kannattaa säätää jokaiselle kasvuvaiheelle seuraavalla tavalla:

Mikäli et ylläpidä sopivia olosuhteita, kukat jäävät ilmaviksi, aivan kuten popcorn-kukinnot. Pidä olosuhteet tasaisina ja käytä tarvittaessa tuulettimia, lämmittimiä tai ilmastointilaitteita niiden ylläpitoon. Ulkokasvattajilla olosuhteiden hallinta on vaikeampaa, joten suunnittele siementen idätys tarkkaan ja rakennuta tarvittaessa kasvihuone tai lisää tuulettimia jo olemassa olevaan kasvihuoneeseen.

Optimaalinen ilmankierto tuottaa tiiveimmät kukat

Luonnossa kannabis on tuulipölytteinen kasvi. Se on perimältään taipuvainen satsaamaan enemmän energiaa niihin kukintoihin, jotka saavat tarpeeksi ilmaa ja valoa. Kasvattajina voimme varmistaa kasvin parhaat mahdollisuudet tuottaa tiiviitä, mehukkaita kukkia maksimoimalla ilmanvaihdon latvuksessa ja kasvatusalueella. Ulkona tämä voi tarkoittaa vain kasvien sijoittelun harventamista ja tuulettimenlehtien poistoa. Sijoita sato paikkaan, missä tuulee luontaisesti paljon. Tämäkin vahvistaa oksia kantamaan painavia kukkia – aivan kuin salilla painoja nostettaessa lihas kasvaa rasituksesta. Sama pätee marihuanaan tuulen liikutellessa kasvin runkoa.

Sisällä pyri jäljittelemään luonnonolosuhteita. Valaistuksen lisäksi ilmankierto on erittäin tärkeää. Kaksi päätyyppiä:

Poistoilmanvaihto

Tasainen raikkaan ilman syöttö on yksi tärkeimmistä näkökohdista minkä tahansa kasvutilan suunnittelussa. Sisään ottaa pohjalta ja ulos poisto ylhäältä, koska lämpö nousee – näin tila pysyy viileämpänä. Poistoilmapuhaltimet ilmoitetaan CFM (kuutiojalkaa minuutissa) -arvolla.

Kerro kasvutilan korkeus, leveys ja pituus keskenään, niin saat helposti määritettyä tarvittavan poistoilmapuhaltimen kapasiteetin. Raikasta ilmaa olisi hyvä kierrättää tilaan 1–3 minuutin välein.

Latvuksen ilmavirtaus

Helpoin ja halvin keino luoda ilmaisuva virtaus latvukseen on sijoittaa muutama pieni (koon mukaan) pyörivä tuuletin osoittamaan suoraan latvuksen korkeudelle. Ota tuulettimia, joissa on nopeussäätö, jotta kova tuuli soveltuu isommille kasveille, mutta taimi tarvitsee miedomman ilmavirran, muuten se voi kärsiä. Jos tuote on liian tehokas, käännä puhallus pois päin latvuksesta – tärkeintä on, että se on latvuksen korkeudella ja ilma vaihtuu. Pyri siihen, että ilma-virtaus tulee eri suunnista ja jos pystyt, laita eri korkeuksille tuulettimia. Jos tilaan mahtuu vain yksi, sekin on parempi kuin ei mitään!

Tämä auttaa kukkia paisumaan sekä hallitsee lämpöä ja ilmankosteutta ja taistelee hometta ja tuholaisia vastaan.

3. Ravinteet

Ravinteilla on suuri merkitys. Vaikka satoa voi saada ilman lisäravinteitakin, sopivien mineraalien antaminen oikeassa suhteessa tekee kukista tiiviimpiä. Marihuanakasvit tarvitsevat eri ravinteita jaoteltuna makro- ja mikroravinteisiin, jotka on annosteltava kasvin elinkaaren mukaan. Tuntemalla kasvatuslajikkeen arvioidun eliniän ja kukinnan keston tiedät, mitä antaa ja milloin.

Esimerkiksi, jos kasvatat autofloweria, joka tarvitsee noin 10 viikkoa siemenestä sadon­korjuuseen, tiedät että kasvi kasvaa noin 4–5 viikkoa ja kukkii toiset 5–6 viikkoa. Näin voidaan suunnitella ja laskea ravinteiden annostus, koska erityisesti autoflowerille kannattaa aloittaa kevyemmällä annoksella ja nostaa annostusta vähitellen.

Makroravinteet 

Makroravinteet tunnetaan NPK:na eli typpeä, fosforia ja kaliumia, joita kasvit tarvitsevat eniten. Typpi vastaa kasvusta kasvuvaiheessa, fosfori edesauttaa fotosynteesiä ja kalium on välttämätön kukkien ja terpeenien muodostuksessa. Näitä ravinteita tarvitaan hyvän tuloksen saamiseksi.

Mikroravinteet

Mikroravinteet ovat hivenaineita kuten boori, kupari, kalsium ja magnesium, joita tarvitaan pienissä määrin mutta nekin ovat välttämättömiä kasvin kasvulle. Jos et anna mikroravinteita, näkyy puutoksen merkkejä vaikka tarve niitä olisi kymmenen kertaa vähemmän kuin makroravinteille. Ne auttavat kasvirakenteen muodostamisessa ja valmistavat kasvia kukoistukseen.

Kasvi ottaa ravinteet vain sopivassa pH-arvossa, joten pH kannattaa tarkistaa ja säätää oikein. On tärkeää antaa kasville juuri sen verran kuin se tarvitsee – ei liikaa, ei liian vähän. Aloita kevyellä annoksella, sillä liika annostelu polttaa kasvin ja tuottaa päinvastaisen tuloksen: tiiviiden kukkien sijaan kasvi oireilee puutoksia.

Välttääksesi ongelmat, syötä kasville kasvuvaiheessa 2-1-3 suhde ja kukinnassa 1-2-3 (enemmän typpeä kasvuvaiheessa, enemmän fosforia sekä kaliumia kukinnan aikana). Eri lannoitesarjoilla on omat ohjelmansa ja markkinoilla on useita erilaisia lannoitteita kannabikselle.

pH-arvo

pH:n tarkistaminen ja säätäminen on oleellista, jos haluat huippusadon. pH vaihtelee 1–14, ja on keino mitata, kuinka hapan tai emäksinen neste on. Puhdas vesi on neutraali pH 7. Kasvualustasta riippuen optimaalinen pH vaihtelee: mullassa 6,0–7,0, soilless (kuten kookos, savirakeet tai hydro) 5,5–6,5.

Näiden pH-arvojen ylläpito on elintärkeää ravinteiden imeytymisen kannalta.

Synteettiset ravinteet

Nämä pullossa myytävät kannabisravinteet sisältävät suoloja, jotka ruokkivat kasvin juuria suoraan. Tämä ruokintatapa on yleensä yksinkertaisempi ja halvempi kuin orgaaninen, mutta väärin käytettynä yliruokinta ja puutokset ovat tyypillisiä etenkin aloittelevalle kasvattajalle.

Orgaaniset ravinteet

Orgaaninen ruokinta perustuu siihen, että ravinteet tehdään kasvualustassa mikrobien avulla kasville käyttökelpoisiksi. Mikro-organismit muodostavat kasvatettavien kannabiskasvien kanssa symbioosin.

Orgaaninen ravinto on yleensä kalliimpaa, mutta voit tehdä oman supermullan, KNF:n tai kompostin kotona ja räätälöidä ravinteet tarpeisiisi. Tällöin kasvi ei saa ravinteita suoraan – mikrobit pilkkovat ravinteet käyttökelpoiseksi silloin, kun kasvi niitä tarvitsee, mikä pienentää riskiä ylilannoitukseen ja puutoksiin.

Tiiviyttä lisäävät lisäravinteet ja boosterit

Kun peruslannoitus on kunnossa, voit ottaa käyttöön lisäravinteita. Kokeneimmat kasvattajat suosivat jonkinlaisia kukintaboostereita saadakseen laadukkaammat ja suuremmat kukat sekä satomäärät. Nämä sisältävät vitamiineja, humushappoja, hivenaineita, aminohappoja ja monimutkaisia hiilihydraatteja. Tärkein on silti fosfori (P), joka on vastuussa energian siirrosta ja vaikuttaa suuresti kukintojen kehitykseen. Valitse booster, joka sisältää näitä.

Lähes kaikki ravinne­valmistajat tarjoavat erilaisia kukintaboostereita. Suosittuja:

• Cannabiogen Delta 9
• Advanced Nutrients Bud Ignitor
• Grotek Blossom Blaster
• Top Crop Big One
• CANNABOOST by Canna 

Edullisempi vaihtoehto on käyttää sulfittamatonta blackstrap-melassia, joka sisältää monimutkaisia sokereita ja muita kasvin kehitystä tukevia ravinteita. Lisäksi siinä on rautaa, seleeniä, kuparia, magnesiumia ja kalsiumia, jotka tehostavat kukkien kehitystä. Blackstrap-melassia voi käyttää kahdella tavalla:

1- Lisää kasteluveteen 5 ml per litra vettä kahdesti viikossa kasvuvaiheessa, ja 8–10 ml per litra kukinnan aikana kun kaliumin tarve kasvaa.

2- Voit käyttää sitä myös lehtiruiskutteena: puoli teelusikallista litraan lämmintä vettä, ravista ja suihkuta kasvin ylle 10–14 päivän välein. Melassiruiskute toimii samalla tehokkaana tuholaisten torjunta-aineena – sekoita halutessasi neemöljyyn ja hyönteissaippuaan tehostaaksesi vaikutusta.

4. Kasvien koulutus

Kannabis kasvaa yleensä yhdellä pääkolalla ja useilla sivuhaaroilla. Jos tila ei ole ongelma, tästä ei tarvitse murehtia, mutta useimmat haluavat maksimoida laitteiston käytön. Kasvikoulutusmenetelmillä, kuten LST ja HST, voit muokata marihuanakasvin kasvua. Tällä tavoin saat latvuksen auki ja kukintojen valoon sekä ilmaan, jolloin saat tiiviimmät kukat sekä paremman sadon.

Low-stress training

Low-stress training (LST) eli mieto koulutus ei vahingoita kasvia. Tässä menetelmässä oksia ja päätä taivutetaan vaakasuoraan, jotta valon hyödyntäminen paranee, mikä johtaa isompiin kukkiin ja parempiin satoihin.

LST-tekniikoihin kuuluvat mm. sitou­tekniikka, SCRoG ja SoG, jotka kaikki sopivat eri tarkoituksiin mutta tuovat saman lopputuloksen.

Kuten yllä olevasta videosta näkyy, kasvattaja ei pelkästään taivuttanut oksia vaan myös latvotti autoflowerinsa. Kun tämä tehdään oikein, saat halutun rakenteen ja parempaa satoa sekä laatua. LST toimii erityisen hyvin autoflowering-kannabiksen kanssa yhden avaintekijän vuoksi:

Autoflowerit kypsyvät nopeasti, eli jos ajoitus epäonnistuu, ne eivät ehdi toipua HST-stressistä. HST pysäyttää kasvun jopa 10 päiväksi – valojaksoilla kasveilla se ei haittaa, koska ne voi pitää vegetatiivisena kauemmin, mutta autoflowereilla se ei onnistu. Tämä saa aikaan pienemmät kasvit ja matalamman sadon.

Kuinka low-stress training sitten toimii tarkalleen? Pureudutaan kahteen yleisimpään tekniikkaan.

Sitou­tekniikka

Sitou­tekniikka on yleisin ja helpoin tapa kouluttaa autoflower-kasveja. Ota ohutteräinen köysi, narua tai sidontateippiä ja sido päävarsi kiinni ruukun reunaan. Kun kasvi kasvaa, varsi taipuu sidontasuunnan mukaan ja kasvusta tulee vaakasuuntainen. Tarvikkeet:

• ohutta narua/köyttä/sidontateippiä
• sakset

Ohjeet:

1. Valitse kohta päävarresta ja varmista, että siinä on vähintään 15 cm pituutta. Lyhyempi varsi ei taivu katkeamatta. Odotamme yleensä kolmen lehden kehitystä ja sidomme yläpuolelta.

2. Sido toinen pää varteen tiukasti muttei niin tiukkaan, että varsi vahingoittuu, ja kiinnitä toinen pää ruukun reunaan. Muoviruukkuun voit porata pieniä reikiä helpottamaan sidontaa, tai käytä ruukun kahvoja.

3. Toista vaihdetta varren matkalta, kunnes kasvi on halutun korkuinen. Tavoitteena on taivuttaa varsi vaakatasoon hitaasti ja varoen.

4. Toista sama kaikille isoille oksille ja pyri pitämään ne päävarren korkeudella.

Screen of Green (SCROG)

SCROG-menetelmässä käytetään verkkoa tai siimaa narun sijaan, jolloin voidaan kouluttaa monia runkohaaroja yhtä aikaa ja kasvi kasvaa vieläkin vaakasuorempaan.

Ainut haittapuoli on, että aloitus vaatii enemmän työtä, mutta se antaa myös tasaisimmat tulokset. Tarvitset:

• verkon tai siimaa
• PVC-putkea
• 4 PVC-kulmaa
• saksi
• ilmastointiteippiä

Ohjeet:

1. Rakenna kehikko PVC-putkesta ja liitä kulmat. Koko riippuu ruukun ja kasvin koosta, mutta yleensä 60 x 60 cm.

2. Vedä verkko kehyksen päälle. Silmäkoot noin 2,5 cm. Jos käytät siimaa, voit solmia siitä itse verkon.

3. Leikkaa neljä jalkaa PVC-putkea ja kiinnitä ne kehikkoon ilmastointiteipillä. Kiinnitä kehikko ruukkuun noin 50–70 cm maanpinnan yläpuolelle.

4. Aloita koulutus: ohjaa päävarsi varovasti verkon läpi rikkomatta oksia. Tavoite on saada kaikki oksat kasvamaan vaakatasoon verkon alle.

5. Voit tehdä kevyen defolisaation: isot viuhkalehdet ovat tärkeitä, mutta varjostaessaan kukintoja ne voivat vähentää satoa. Leikkaa pois varjostavat lehdet, mutta älä poista kerralla yli 20 % lehdistä.

6. Kun kasvi on muokattu haluttuun suuntaan, seuraa tilannetta ja tarkkaile, ettei oksat taivu tai katkea liikaa. Sen jälkeen vain nauti sadostasi!

High-stress training

High-stress training (HST) eli raju koulutus perustuu kasvin vaurioittamiseen erilaisilla tekniikoilla kuten latvonta tai FIM, joissa kasvia leikataan tietyllä tavalla. Tuloksena on habitukseltaan LST:n kaltainen kasvi, mutta vähemmällä ajalla – tosin suuremmalla stressillä. HST ei ole suositeltava, jos et ole kokenut, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät. Monet yhdistävätkin LST:n ja HST:n parhaiden tulosten saavuttamiseksi.

5. Sadonkorjuu oikeaan aikaan

Aloittelijat korjaavat sadon usein liian aikaisin joko malttamattomuudesta tai tietämättömyydestä oikeasta ajankohdasta. Kukinnot kehittyvät nopeasti kukinnan aikana – muutamakin päivä voi vaikuttaa merkittävästi kukinnon laatuun.

Emit

Emit (pistillit) ovat valkoisia karvoja, joita ilmestyy esikukintavaiheessa. Ne nousevat kalikseista, ja kypsyessään alkavat ruskettua ja kuihtua.

Jotkin lajikkeet ruskettavat nämä karvat aikaisemmin, toiset eivät lähes lainkaan, joten sadonkorjuuta ei pidä tehdä pelkkien emien perusteella.

Kellastuvat lehdet

Kukinnan loppuvaiheessa isot viuhkalehdet alkavat kellastua. Muissa kasvuvaiheissa tämä on ongelma, mutta sadonkorjuun lähestyessä aivan normaalia ja merkki siitä, että kasvi valmistautuu loppuun.

Trikoomien tila 

Yleisin tapa selvittää oikea sadonkorjuuajankohta on tarkkailla trikoomien kehitystä. Älä siis tee päätöstä muiden seikkojen perusteella ennen kuin tarkistat trikoomit.

Mieleisestäsi vaikutuksesta riippuen älä korjaa satoa ennen kuin suurin osa trikomeista on samentuneita (päähän kohdistuva vaikutus) tai meripihkanvärisiä (kehoon kohdistuva vaikutus). Oikea ajoitus tuo tiiviimmät kukat ja voimakkaamman vaikutuksen. Muista: kärsivällisyys palkitaan!

6. Oikea genetiikka

Genetiikka on ratkaisevaa, jos tavoitteena on kasvattaa tiiviitä kukkia. Nykyään on olemassa valtavasti lajikkeita erilaisilla ominaisuuksilla. Nämä vaikuttavat vaikutukseen, aromiin, makuun, rakenteeseen ja myös kukkien tiiviyteen.

Jotkin kannat (yleensä Sativa-dominantit) tuottavat ilmavampia ja pörröisempiä kukkia, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat heikompia. Kevyemmät kukinnot ovat Sativa-lajikkeiden ominaisuus, kun taas Indica tuottaa paksummat ja tiiviimmät kukat. Kaikki lajikkeet eivät tuota tiiviitä kukintoja edes optimaalisissa oloissa, muttei tämä tarkoita huonoa laatua.

Onneksi voit valita hybridejä, joissa on hienosti sekoitettuja geneettisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi Frostbanger Auto, jossa on 40 % Sativa / 60 % Indica – tuloksena jättimäisiä ja tiiviitä kukkia.

Indica-dominantti vs Sativa-dominantti

Kannabis muodostaa nivelkohtia varrella, joista lehdet kasvavat ja joissa kukinnat muodostuvat. Tämä koskee kaikkia lajeja, mutta Indica-dominantit kasvavat lyhyemmillä väleillä tiiviimpiin kukkiin, kun taas Sativa kasvattaa pidemmillä väleillä pidempiä ja ilmavampia kukkia.

Samoissa olosuhteissa Indican kukat ovat usein tiiviimpiä ja pakkautuvat nivelten ympärille lyhyin välein. Sativan kukat taas ovat usein pidempiä, mutta kasvavat koko oksan pituudelta ja ovat ilmavampia, mikä vähentää painoa alhaisemman tiheyden vuoksi.

Kukintojen geneettiset rajat 

Kuten edellä mainittu, geneettiset ominaisuudet eivät muutu optimaalisissakaan oloissa: vaikka kasvatus telttasi olisi maailman paras, Indica tekee tiiviimmät kukat kuin Sativa ja tätä et pysty muuttamaan edes parhaalla lampulla, olosuhteilla ja ravinteilla.

Siksi valitse kannat huolella: mieti kasvatus­telttasi kapasiteetti ja mitä itse arvostat. Suosittelemme tasapainotettuja hybridejä, jotka yhdistävät molempien maailmojen parhaat puolet vaikutuksen, tiiviyden, maun ja sadon suhteen.

7. Kuinka kasvattaa isoja kukkia? 

Jos teet kaiken ohjeen mukaan ja saat silti popcorn-kukkia, tässä muutama lisävinkki budin tiiviyden parantamiseen:

Ruoki oikein kukintavaiheessa

Kasvuvaiheessa kasvi sietää pientä heittoa ravinteissa. Kukkavaiheessa vaaditaan tarkkuutta, sillä väärät ravinteet vaikuttavat suoraan kukkien laatuun ja tiiviyteen.

Vältä ylimääräistä typpeä kukkien muodostuessa

Kasvuvaiheen liiallinen typpi aiheuttaa palovioituksen, joka kellastuttaa lehdet ja vakavammissa tapauksissa kuivattaa ne – mutta tämä on vain kosmeettista niin kauan kuin kukinta ei ole alkanut. Kukintavaiheessa liiallinen typpi häiritsee kukinnon kehitystä ja vaikuttaa tiiviyteen. Onneksi typpitoksisuus on helppo korjata: vähennä annosta, ja kasvi toipuu.

Älä jätä ravinnepuutoksia huomiotta

Kukintavaiheessa kasvit tarvitsevat enemmän fosforia ja kaliumia, vähemmän typpeä – siksi oikean Bloom-ravinteen annostus on tärkeää. Oikea ruokinta varmistaa, että kukat kehittyvät kunnolla.

8. Yhteenveto

Osa kannabislajikkeista on luontaisesti suurempisatoisia kuin toiset – näin etenkin Sativa-dominantit hybridit, jotka tuottavat runsaasti kukkia. Myös Indica-dominantit hybridit ovat tunnettuja siitä, että ne ovat ahneita syömään ja tuottavat suuria, tiiviitä kukintoja. 

Jos mietit miten kasvattaa isompi sato, muista että kyse on tasapainosta kasvun aikana. Liiallinen ravinteiden lisääminen kukinnan aikana polttaa kasvit, aiheuttaa puutoksia ja pahimmillaan pilaa sadosi.

Kokenut kasvattaja – jaa omat vinkkisi ja niksisi, niin aloittelijatkin saavat kunnon budit! 

Ulkoiset lähteet:

1. Improving Cannabis Bud Quality and Yield with Subcanopy Lighting. HortScience. - Hawley, Dave & Graham, Thomas & Stasiak, Michael & Dixon, Mike. (2018). 
2. Apical bud removal increased seed yield in hemp ( Cannabis sativa L.). - Ačko, Darja & Flajšman, Marko & Trdan, Stanislav. (2019).